ALTE DOCUMENTE
|
||||||||||
Amon
Amon (tai Ammon) oli muinaisessa Egyptissä palvottu jumala, jonka palvonta keskittyi pääasiallisesti Thebaan, mutta oli myös varsin merkittävää muualla maassa Uuden valtakunnan aikana.
Sana amon tarkoittaa yleensä "salattua&quo 717t1913h t;, "näkymätöntä" ja muuta vastaavaa. Amonin todellisen nimen ja ulkomuodon uskottiin olevan ihmisille näkymättömiä. Myöhempinä aikoina Amonin kantasanaksi ryhdyttiin tulkitsemaan mon-sanaa, joka tarkoittaa "pysyvää", "kestävää" tai "ikuista".
Amon kuvataan valtaistuimella istuvana miehenä, sammakkopäisenä miehenä, uraeus-päisenä miehenä, apinana tai jalustalla kyykistyvänä leijonana. Yleisin muodoista oli valtaistuimella istuva mies, jolla on kruunussaan kaksi korkeaa sulkaa ja joka kantaa usein was-sauvaa ja ankh-amulettia. Amon kuvattiin myös usein Min jumalan hahmossa, joka edusti hänen hedelmällistä puoltaan, tai näiden yhdistelmänä Amon-Mininä. Amonin pyhiä eläimiä olivat pässi ja hanhi, mutta häntä ei koskaan kuvattu niiden hahmossa. Mutin katsottiin olevan Amonin vaimo ja Khonsun heidän poikansa.
Alun perin Amon oli osa Hermopoliin ogdoadia, jossa hän edusti salattua voimaa yhdessä naispuolisen vastineensa Amonetin kanssa. 11. dynastian aikana, kun Thebasta lähtöisin olevat hallitsijat tekivät paikallisjumalastaan oman suojelijansa, Amonin palvonta keskittyi Thebaan ja hänen nimensä yhdistettiin faaraoon. Amonin vaimoksi alettiin myös mieltää Mut Amonetin sijaan.
Vaikka Amonin nousu olikin suurimmaksi osaksi politiikkaa, hän sai suurta suosiota kansan keskuudessa. Häntä kutsuttiin usein myös köyhien visiiriksi. Amonin uskottiin myös olevan köyhien puolustaja ja oikeudenmukaisuuden ylläpitäjä. Amonin palveluksia pyytävät joutuivat osoittamaan olevansa niiden arvoisia ja/tai tunnustamaan väärät tekonsa.
Toisin kuin muut jumalat, jotka ennemminkin lisäsivät faaraon valtaa kuin kilpailivat sen kanssa, Amonin valta nousi Uuden valtakunnan 18. dynastian lopun lähestyessä ennennäkemättömiin mittoihin. Egyptin uskonto alkoi jo lähestyä monoteismiä, kun lähes kaikki jumalten palvonta suunnattiin Amonia kohtaan, ja muiden jumalten uskottiin olevan vain ilmentymiä Amonin näkymättömästä voimasta. Amonin temppeli omisti valtavan määrän arvometalleja, karjaa, maata ja muuta omaisuutta. Sen sanottiin olevan valtio valtiossa. Amonin papisto oli, ei ainoastaan uskonnollisesti vaan myös poliittisesti, varsin vaikutusvaltaista. Kuningatar Hatsepsut onnistui nousemaan faaraoksi pääasiassa Amonin pappien tuen ansiosta.
Amonin pappien sotkeuduttua politiikkaan, alettiin Thutmosis IV:n hallituskaudelta alkaen nostaa Aton-jumalaa tärkeämpään asemaan. Amonin korvaaminen huipentui Akhenatenin hallituskaudella, jolloin hän kielsi Amonin palvonnan kokonaan ja muutti pääkaupungin pois Thebasta. Akhenatenin kuoltua Amon nousi taas tärkeäksi jumalaksi, mutta ei kuitenkaan täysin saavuttanut entistä asemaansa, 19. dynastian faaraoiden nostettua Osiriksen tärkeämpään asemaan.
Amon yhdistettiin kreikkalais-roomalaisen kauden aikana kreikkalaisten pääjumala Zeukseen.
Anubis
Anubis (sanatarkasti Inpu) oli muinaisessa Egyptissä palvottu kuolleiden ja muumioinnin jumala. Anubiksen palvonta keskittyi alun perin Ylä-Egyptiin, jossa häntä palvottiin kuolleiden jumalana, mutta hänestä tuli myöhemmin koko maassa palvottu hautoja suojeleva, hautarituaaleja valvova ja vainajaa suojaava jumala, Osiriksen korvattua hänet kuolleiden jumalana.
Anubiksen katsottiin olevan Neftyksen ja Osiriksen poika. Myytin mukaan Neftys vietteli Osiriksen juotettuaan hänet humalaan ja sitä seuraava yhdyntä johti Neftyksen raskaaksi tuloon ja Anubiksen syntymään. Joissain myyteissä Neftys naamioituu Isikseksi. Kebekhet oli Anubiksen tytär ja avustaja.
Anubis kuvattiin alkujaan sakaalina ja myöhemmin yleensä shakaalipäisenä miehenä joka kantaa usein was-sauvaa ja ankh-amulettia. Joskus hänet kuvataan myös joko mustana shakaalina tai Isiksen mukana olevana koirana. Anubiksen symboli oli pylväässä roikkuva, mustavalkea härännahka, jossa oli veritahroja. Symbolin merkitystä ei tunneta.
Anubiksen uskottiin keksineen palsamointitaidon, jotta Osiriksen ruumis saataisiin säilymään tämän kuoleman jälkeen.
Anubiksen tärkeimmät tehtävät olivat vainajan ruumiin palsamoinnin valvominen, suun avaamisen seremonian symbolinen suorittaminen, vainajan suojeleminen demoneilta, vainajan johdattaminen tuonpuoleisessa Osiriksen tuomioistuimen eteen sekä sydämen punnitsemisen valvominen.
Myytin mukaan Anubis tunsi kaikki tiet niin maan päällä kuin tuonpuoleisessakin ja ajoittain hän ilmestyi eläinten hahmossa ohjaamaan eksyineitä.
Shakaalin hahmo otettiin todennäköisesti käyttöön, koska shakaaleilla oli tapana oleskella hautojen läheisyydessä. Toinen mahdollinen syy oli halu suojella hautoja shakaaleilta palvomalla niitä.
Myöhempinä aikoina Anubis yhdistettiin kreikkalaisten Hermes-jumalaan. Tästä yhteenliitoksesta syntyi Hermanubis, jonka kulttikeskus oli Cynopoliksessa.
Bastet
Bastet oli muinaisessa Egyptissä palvottu mielihyvän kissajumalatar. Bastet oli erittäin suosittu Ala-Egyptissä.
Alun perin Bastet kuvattiin leijonajumalattarena. Tässä muodossa hänet on vaikea erottaa muista leijonajumalattarista (Mut, Sekhmet, Tefnut). Noin vuodesta 1000 eaa. eteenpäin Bastetia ryhdyttiin kuvaamaan kissapäisenä naisena. Tämän muutoksen jälkeen Bastetista tuli varsin suosittu Ala-Egyptissä ja hänen mukaansa nimettiin jopa kaupunki, Bubastis. Bastetin palvontaa jatkettiin eri muodoissaan aina koptilaiselle kaudelle asti.
Leijonahahmossaan jumalar symboloi Ra-jumalan vihaa. Kissapäisenä hän oli raskaana olevien naisten suojelija sekä musiikin, tanssin ja nautintojen jumalatar. Bastet myös suojeli ihmisiä demoneilta.
Koska kissoja arvostettiin, niitä myös kohdeltiin hyvin. Kissan tappanut ihminen saattoi saada kuolemanrangaistuksen. Jos kotona uhkasi jokin vaara, esim. tulipalo, kissa pelastettiin ensimmäiseksi. Kun kissa kuoli, kotiväki suri sitä, ja surun merkiksi he ajelivat kulmakarvansa pois. Kuollut kissa voitiin viedä Bubastiksen kaupunkiin ja palsamoida siellä. Sitten se pantiin sarkofagiin ja haudattiin kissojen hautausmaalle. Mutta kissojenkin hautoihin iskivät haudanryöstäjät. Vielä viime vuosisadalla tuhansia kissamuumioita ryöstettiin haudoistaan ja myytiin pelloille lannoitteiksi.
Hathor
Hathor (hat-hor eli Horuksen talo) oli muinaisessa Egyptissä palvottu lehmäjumalatar. Hathoria palvottiin koko maassa ja hän oli yksi tärkeimmistä jumalattarista.
Hathor kuvattiin yleensä joko naisena, jonka pään päällä oli lehmänsarvet, joiden välissä oli auringon kehrä. Tässä muodossa hän sotkeutuu helposti jumalatar Isikseen. Temppelin pylväissä Hathor kuvattiin naisena, jolla oli lehmän korvat. Hänet saatettiin kuvata myös kokonaan lehmänä.
Hathor oli yksi varhaisimmista Egyptissä palvotuista jumalista ja hänen palvontansa jatkui pitkälle Kreikkalais-roomalaiseen kauteen. Hänen katsottiin olevan Horuksen äiti ja hänet kuvataan usein imettämässä Horusta lehmänhahmossaan. Myöhemmin Isis osittain korvasi Hathorin Horuksen äitinä.
Hathorilla oli monia rooleja mm. taivaan jumalattarena seka hautausmaiden suojelijana. Hänet yhdistetään monesti myös äiteyteen ja imetykseen. Hathorin vastuulla oli myös rakkaus, musiikki ja tanssi. Lisäksi hän auttoi sairauksissa ja määräsi ihmisen kohtalon heidän syntymähetkellään. Kreikkalais-roomalaisella kaudella Hathor yhdistettiin kreikkalaisten jumala Afroditeen
Horus (tai pelkästään Hor) oli muinaisessa Egyptissä palvottu haukkajumala. Horus oli yksi tärkeimmistä jumalista ja häntä palvottiin jopa kymmenissä eri muodoissa ympäri maata.
Horus on yksi vanhimmista muinaisessa Egyptissa palvotuista jumalista. Alun perin Horusta pidettiin taivaanjumalana, joka kuvattiin haukkana. Auringon ja kuun katsottiin olevan Horuksen silmät. Jo Varhaisdynastisella kaudella Horus yhdistettiin hallitsijaan ja ensimmäiset faaraot käyttivätkin pelkästään Horus-nimeä, joka oli kirjoitettu serekhin sisään. Myöhemmin Horusta kuvattiin pääasiassa haukkapäisenä miehenä, jolla oli (kuten faaraolla) Ylä- ja Ala-Egyptin kaksoiskruunu. Useimmiten hän pitelee käsissään was-sauvaa ja ankh-symbolia. Horuksella on myös faaraon tapaan härän häntä, joka kuvaa voimaa. Temppeleiden seinillä kuvatuissa kohtauksissa Horuksella on useita rooleja. Horuksella oli myös neljä lasta (kts. Horus-lapset).
Ensimmäisten dynastioiden aikana Horus kilpaili vahvasti Sethin kanssa. Näitä jumalia palvottiin eri alueilla ja kumpikin puoli halusi nostaa oman jumalansa kaikkein tärkeimmäksi. Yhden faaraon tiedetään jopa ottaneen itselleen Seth-nimen Horus-nimen sijaan. Horuksen voidaan katsoa voittaneen tämän kilpailun suosiosta, sillä hänestä tuli laajemmin palvottu jumala, vaikkakin myös Sethiä palvottiin laajasti.
Osiris-myytissä Horus kuvataan Osiriksen poikana. Hän syntyy kun Isis ja Neftys herättävät kuolleen Osiriksen henkiin, jonka seurauksena Isis tulee raskaaksi. Isis piiloutuu Sethiä Ala-Egyptin rämeille, joissa hän synnyttää Horuksen. Koska Horus on ensimmäisen faaraon (Osiriksen) poika, hän on laillinen valtaistuimen perillinen ja päättää kostaa isänsä murhan. Taistelussa Horus menettää toisen silmänsä, joka myöhemmin palautetaan. Horus kuitenkin voittaa taistelun ja jumalten tuomioistuin nostaa hänet faaraoksi. Horus yhdistettiin tällä myytillä vahvasti faaraoon, jonka katsottiin olevan Horuksen edustaja maan päällä.
Myöhemmin Horus yhdistettiin myös Ra-Horakhtyn muodossa tiiviisti auringonjumala Rahan ja heitä onkin toisinaan vaikea erottaa toisistaan
Isis
Isis (sanatarkasti Iset) oli muinaisessa Egyptissä palvottu äitijumalatar. Hän oli yksi merkittävimmistä jumalattarista ja häntä palvottiin ympäri maata. Isis oli suuri äiti, kuolematon puoliso, taivaankuningatar sekä perheen ja perhearvojen puolustaja.
Isis kuvataan naisena, jonka pään päällä on valtaistuinta symboloiva hieroglyfi. Hänet saatettiin myös kuvata Hathorin kaltaisena naisena, jolla on pään päällä auringonkehrä ja lehmänsarvet. Tässä muodossa häntä on erittäin vaikea erottaa Hathorista.
Isiksen päätemppeli oli Filen saarella Assuanin lähellä. Isis oli niin vahva jumala, että kultti jatkui vielä muinaisegyptiläisen kulttuurin sammuttua. Isiksen palvonta levisi laajalle ja hänelle omistettuja temppeleitä tunnetaan roomalaisajalta jopa Lontoosta saakka.
Isis oli pääasiassa magian ja parannustaidon jumaltar. Osiris-myytissä hän edusti Horuksen äitiä. Koska faaraon katsottiin olevan Horuksen edustaja maan päällä, Isistä pidettiin faaraon jumalallisena äitinä. Tästä syystä faaraoiden äitejä kutsuttiin Isis-jumalattariksi. Monissa maalauksissa kuvataan Isistä imettemässä faaraota, joko lehmän tai ihmisen hahmossa.
Koska Isis paransi Osiris-myytissä lapsensa Horuksen skorpionin pistettyä tätä, Isikseltä pyydettiin usein apua mikäli lasta oli purrut käärme tai pistänyt skorpioni.
Maat oli muinaisessa Egyptissä palvottu oikeuden ja totuuden jumalatar. Häntä palvottiin laajalti ympäri maata.
Maat kuvattiin naisena, jolla oli päänsä päällä strutsin sulka. Maatin sulan katsottiin edustavan oikeutta ja totuutta, joten Kuolleiden kirjassa sitä käytetään vastapainona punnittaessa vainajan sydäntä. Maat oli myös oikeudenkäynneissä tärkeässä asemassa.
Maat-nimitystä käytettiin sekä kuvaamaan jumaltarta, että varsinaista oikeuden ja totuuden käsitettä. Maat piti yllä universumin järjestystä ja esti sitä ajautumasta kaaokseen. Myös faaraoiden tuli noudattaa Maatin lakia tehdessään päätöksiä.
Maatin katsottiin usein olevan Thot-jumalan vaimo.
Ra
Ra (tai Re) on yksi vanhimmista muinaisessa Egyptissä palvotuista jumalista. Ra oli auringonjumala, mutta Rata palvottiin alun perin luojajumalana Heliopoliksessa (muinaisegyptinkieliseltä nimeltään Iunu).
Ra kuvattiin yleensä egyptiläisessä taiteessa haukkapäisenä ihmisenä, jonka pään yläpuolella oli auringonkehrä ja sitä ympäröivä käärme. Hänet kuvattiin usein kantamassa was-sauvaa. Tämä Ran ilmenemismuoto on helposti sotkettavissa Horuksen vastaavaan ilmenemismuotoon. Ra ja Horus liittyivätkin läheisesti ominaisuuksiltaan toisiinsa. Ralla oli myös muita esiintymismuotoja mm. oinaspäinen auringon kehrää kantava ihminen ja skarabeen (sontiainen) pyörittämä auringon kehrä. Ihmiskunnan tuhoamisen myytissä Ra kuvataan jo vanhana miehenä, mutta jonka luut ovat hopeaa, liha kultaa ja hiukset jalokiviä.
Ra oli muinaisegyptiläisessä uskonnossa yksi ehdottomasti tärkeimmistä jumalista. Tämä johtuu lähinnä siitä, että muinaisegyptiläiset kokivat auringon hyvin tärkeäksi heidän maansa hyvinvoinnin kannalta. Muinaisegyptiläisillä oli tapana selittää luonnossa tapahtuvia ilmiöitä jumaluuksien kautta ja siten myös Ra sai alkunsa. Auringon jumalia oli monia, mutta Ra nousi ylitse kaikkien pääasiallisesti palvotuksi auringon jumalaksi. Neljännen dynastian aikana hallinnut Djedefre (n. 2566-2558 eaa.) otti käyttöön uuden nimikäytännön, jossa yhtenä faaraon viidestä nimestä oli "Ran poika". Ran nimen ottivat käyttöön myös useat myöhemmät faaraot osana nimeään mm. Ramses II (Rasta syntynyt), jonka valtaistuinnimi oli Usermaatra (Ran oikeudenmukaisuus on vahva).
Muinaisegyptiläisillä oli monia eri myyttejä siitä kuinka aurinko matkasi taivaan halki. Yleisin näistä oli kuitenkin ns. Aurinkolaiva-myytti. Tässä myytissä aurinko nähdään laivana, jolla monet eri jumalat purjehtivat vuorokauden 24 portin läpi. Päivällä Aurinkolaiva purjehtii taivaan halki ja illan koittaessa se joutuu kulkemaan tuonpuoleisen läpi, jossa aurinkolaivan jäsenet taistelevat pimeyden voimia vastaan. Pahimpana Ran vihollisena nähtiin Apep-käärme joka yritti nielaista auringon, näin saattaen voimaan ikuisen pimeyden maan päällä. Mikäli Aurinkolaivan miehistö kuitenkin selviytyi taistelusta voitokkaana, pääsi Aurinkolaiva poistumaan tuonpuoleisesta kuljettuaan yön 12 portin läpi ja nousemaan taas aamulla taivaalle. Mikäli taistelu pimeyden voimia vastaan kesti tavallista pidempään (auringonpimennys tai pilvinen päivä) saattoi Aurinkolaiva jäädä manalaan koko päiväksi, jolloin aurinko ei paistanut. Kuitenkin lopulta pimeyden voimat voitettiin ja Aurinkolaiva pääsi taas nousemaan taivaalle
Ra yhdistettiin erityisesti Uuden valtakunnan (n. 1550-1069 eaa.) useisiinkiin muihin jumaliin. Tätä yhditämistä kutsutaan synkretismiksi. Monet egyptologit uskovat, että tällaisen jumalien liittämisen takana ovat monesti olleet erilaiset poliittiset liittoumat mm. eri kaupunkien välillä.
Merkittävin Ran synkretisoitu muoto lienee Amon-jumalan kanssa yhdistettäessä syntynyt Amon-Ra. Amon oli Uuden valtakunnan aikana hyvin tärkeässa asemassa, sillä se oli Thebassa palvottu pääjumala jonka papistolla oli hyvin paljon vaikutusvaltaa. Yhteenliitettynä Amon-Rasta tuli todellinen jumalten kuningas.
Toinen merkitykseltään suuri yhdistetty muoto oli Horakhty (kahden horisontin Horus) jumalan kanssa tapahtunut. Horakhty oli myös haukkajumala, joten oli luonnollista sulauttaa se Ran kanssa yhdeksi Ra-Horakhty auringon jumalaksi.
Uuden valtakunnan aikaisissa Kuninkaiden laaksoon tehdyissä faaraoiden haudoissa esiintyvässä "Ran litaniassa" Ra yhdistetään myös läheisesti Osiris-jumalaan.
Ran silmä koettiin usein lähes itsenäisenä jumaluutena, joka pystyi toimimaan oman tahtonsa mukaan. Yleensä Ran silmä yhdistettiin joko Hathoriin sen lempeämmässä muodossa tai Sekhmetiin sen raivoisassa muodossa. Ran lähetti silmänsä tuhoamaan ihmiskuntaa ihmiskunnan tuhoamisesta kertovassa myytissä. Tässä tapauksessa silmä toimi itsenäisesti, eikä se edes ollut Ran suorassa kontrollissa.
Ihmiskunnan tuhon myytin kerrotaan sijoittuvaan aikaan jolloin Ra oli sekä jumalaisen, että ihmisten maan kuninkaana. Koska Ra oli maan päällä ihmisen muodossa, hänen kehonsa oli myös vanheneva. Hallittuaan tuhansia vuosia maan päällä, hän tuli vanhaksi ja ihmiset alkoivat nauraa hänelle. He pilkkasivat ja solvasivat Rata ja vaativat uutta hallitsijaa joka olisi ollut Ran suurin vihollinen käärmemäinen jumala Apophis. Kuultuaan ihmiskunnan suunnittelevan kapinaa häntä vastaa, Ran ensimmäinen ajatus oli tuhota kaikki ihmiset, mutta hän päätti kuitenkin kysyä ensin neuvoa. Ra kutsui koolle muita jumaluuksia, joiden joukossa tuli olla Shu, Tefnut, Geb, Nut, Nun ja eteenkin jumalatar jota hän kutsui silmäkseen (jumalatar Hathor lempeässä muodossaan tai Sekhmet raivoisassa muodossaan).
Jumalat saapuivat palatsiin ja kumarsivat Ran edessä, joka kysyi heiltä neuvoa. Yksimielisesti jumalat ehdottivat että Ra lähettäisi silmänsä teurastamaan ihmiset jotka yrittivät paeta aavikolle. Ra päätti toimia neuvon mukaan ja lähetti silmänsä tuhoamaan ihmisiä.
Vuorokauden jatkuneen teurastuksen jälkeen Ra kuitenkin alkoi tuntea myötätuntoa ihmisiä kohtaan ja koki että ihmisille oli jo näytetty kenellä valta todella oli. Hänen silmänsä, joka nyt oli Sekhmet, oli kuitenkin vallannut verenhimo ja Ra ei pystyny enää pysäyttämään jumalatarta, joka oli valmis tuhoamaan koko ihmiskunnan. Ra päätti toimia ennen kuin tämä tulisi tapahtumaan. Hän lähetti nopean lähettilään Assuaniin hakemaan suuren määrän punaista okraa (maa-ainesta jossa on rautaoksidia) ja viemään sen Ran temppeliin Heliopoliksessa, jossa Ran ylipappi käskytti apulaistyöntekijät murskaamaan okran hienojakoiseksi jauheeksi ja valmistamaan 7000 ruukkua olutta. Koko yön jatkuneen urakan jälkeen olut oli valmista ja siihen sekoitettiin hienoksi jauhettu okra, joka värjäsi sen punaiseksi. Ra heräsi hyvin aikaisin aamulla ja käski kaataa valmistetun oluen pelloille, joille Sekhmetin oli määrä palata jatkamaan teurastustaan.
Sekhmetin saapuessa paikalle hän huomasi punaiseksi värjätyn oluen ja luuli sitä ihmisen vereksi. Juotuaan ahnaasti kaiken oluen, jumalatar tuli niin vahvaan humalaan, että hän ei muistanut enää tehtäväänsä, vaan nukahti pellon reunaan. Näin ihmiskunta oli pelastettu.
Ra oli saanut ihmiskunnan pelastettua ja jumalattaren rauhoitettua, mutta kokemus oli ollut hänelle liikaa. Hän halusi luovuttaa vallan Thotille, jonka tuli opettaa ihmisille kirjoitustaitoa, ja siirtyi pyhän lehmän selässä taivaalle, jossa hän ryhtyi johtamaan Aurinko-laivaa.
Osiris
Osiris (sanatarkasti Wsir tai Usir) oli muinaisegyptiläinen vapahtajajumala. Osiris oli manalan (kuolleitten maan), kasvillisuuden ja hedelmällisyyden jumala. Osiris oli myös Isiksen puoliso. Egyptiläiset kuvasivat Osiriksen muumioksi, jonka kädessä oli käyrä paimensauva ja ruoska. Hänen ihonsa oli vihreä. Osiris oli suurin muinaisen Egyptin jumalista. Osiriksen palvonta tuli niin suosituksi, että se kilpaili jopa faaraoiden isän ja auringon jumalan Ran palvonnan kanssa. Taru Osiriksesta heijastaa muun muassa luonnon kiertokulkua.
Muinaisegyptiläinen uskonto pohdiskeli paljon kuolemanjälkeistä elämää, ja Martin A. Larson nimitti Osirista alkuperäiseksi vapahtajajumalaksi. Egyptissä kuolemanjälkeistä elämää ei tarjottu lohdutukseksi köyhälistölle, vaan kuolemattomuuden saavuttaminen onnistui uskonnon mukaan parhaiten faaraoille ja rikkaille.
Joka vuosi egyptiläiset saavat seurata, miten heidän maansa oltuaan kuivaan vuodenaikaan aavikon lailla kuollut, herää Niilin tulvien vaikutuksesta henkiin. Tapahtumien syyksi pantiin kahden jumalan, Osiriksen ja Sethin (Setehin) välinen taistelu. Aavikkomaan jumala Seteh yrittää joka vuosi vallata Osiriksen hallitseman Egyptin itselleen. Osittain hän onnistuukin tappamalla Osiriksen (eri aikoina tapahtumasta kerrottiin erilaisia tarinoita), mutta tämä herää henkiin ja karkottaa Sethin takaisin aavikolleen.
Armas Salosen ja Rostislav Holthoerin mukaan on egyptiläisten ja kreikkalaisten lähteiden perusteella voitu rekonstruoida seuraava versio Osiris-tarusta:
Aikojen alussa ei ollut muuta kuin kaaos, josta syntyi jumala Atum, joka hedelmöittämällä itse itsensä synnytti taivaan jumalattaren Nut'in ja maan jumala Geb'in. Näiden jälkeläisiä olivat Osiris, Seth, Isis ja Neftys, joiden kesken maailma jaettiin. Osiris ja hänen sisarvaimonsa Isis saivat hallittavakseen Ylä-Egyptin, Seth ja hänen sisarvaimonsa Neftys Ala-Egyptin.
Seth ei ollut jakoon tyytyväinen vaan halusi Osiriksen hedelmällisen maan ja Osiriksen vaimon. Seth surmaa Osiriksen ja heittää ruumiin Niiliin. Isis löytää kuitenkin ruumiin.
Isis synnyttää Osirikselle neitseellisesti Niilin suistossa pojan Horuksen. Kun Isis on Horuksen luona, Seth löytää jälleen Osiriksen ruumiin, paloittelee sen neljääntoista osaan ja heittää palat ympäri Egyptiä.
Isis kokoaa sisarensa Nefthyksen kanssa palat lukuun ottamatta sukupuolielimiä, jotka Niilin kala oli syönyt. Tässä kohden taruun liittyy myös ruumiinosien moninkertaistuminen. Isis valmistaa maagisen mallin sukupuolielimistä. Osiris kieltäytyy kuitenkin heräämästä henkiin ennen kuin hänen kuolemansa on kostettu.
Horus varttuu mieheksi, kohtaa Sethin taistelussa, jossa Horus menettää silmänsä ja Seth sukupuolielimensä. Monien taisteluvaiheiden jälkeen Horus voittaa ja saa jumalneuvostolta koko Egyptin kuninkuuden. Thoth, viisauden jumala palauttaa hänen silmäänsä näön sylkemällä siihen.
Osiris herää henkiin, kun Horus palaa kertomaan voitostaan. Ensin Osiris nielaisi salaperäisellä tavalla Horuksen silmän. Herättyään kuolleista Osiris ei voi kuitenkaan jäädä hallitsemaan eläviä, vaan hän siirtyy Isiksen kanssa Lännen maahan tuomitsemaan ja hallitsemaan kuolleita.
Kun Ylä-Egyptin kuningas Menes valloitti Ala-Egyptin, Osiris-taruun alkoi otaksuman mukaan sekoittua myös valtapoliittisia aiheita. Egyptin valtakunta muodostettiin yhdistämällä Ala- ja Ylä-Egypti, joiden tunnuksia käytettiin yhdistetyn valtion tunnuksina. Yhdistäjiksi on mainittu Narmer ja Menes, joista jälkimmäistä pidetään nykyisin edellisen poikana ja varsinaisena yhdistäjänä. Egyptiläisen historioitsijan Manethon mukaan Menes tuli etelästä, mutta tämä on aika epämääräinen maininta eikä ehkä tarkoita muuta kuin että hän tuli Ylä-Egyptistä.
Tutkijat ovat nähneet jonkinlaisia yhteyksiä näiden melko viitteellisten tietojen ja Osiris-myytin välillä. Osiris-myytissähän Osiriksen veli Seth surmaa Osiriksen, ja Osiriksen poika Horus kosti isänsä puolesta ja peri isänsä aseman
Menes samaisti itsensä Horukseen ja omaksui arvonimen "Horus" (haukka). Tämä hallitsijan arvonimi oli yleisesti käytetty vuoteen 2560 eaa., jolloin tilalle tuli "se Ra", auringonjumala Ran poika.
Osiriksen palvonta oli laajaa, ja Osiriksen temppeleissä vietettiin vuosittain Osiris-juhlia Osiris-mysteerioineen. Paitsi pappeja ylösnousemusnäytelmään osallistui myös ammattinäyttelijöitä. Osiris-mysteeriot levisivät Serapis-kultin mukana myös Roomaan ja Kreikkaan, ja Isistä ja Horusta esittäviä egyptiläisiä veistoksia on löydetty jopa Keski-Euroopan kristillisistä kirkoista muka Neitsyt Mariaa ja Jeesusta esittävillä. Kristityt sulkivat viimeisen Osiriksen temppelin vasta vuonna 527. Armas Salonen sanoo kristinuskossa ja Osiris-kultissa olevan niin paljon yhteisiä piirteitä, että Osiris-kultti säilyi juuri tästä syystä niin kauan.
Sekä kristinusko että Osiriksen palvonta olivat vapahtajauskontoja, ja on jopa arveltu että Osiriksen myytti on vaikuttanut muinaissuomalaiseen Lemminkäisen myyttiin. Näin ovat arvelleet muun muassa Martti Haavio ja Timo Heikkilä.
Ptah oli yksi muinaisessa Egyptissä palvotuista jumalista. Ptahin palvonta keskittyi Memfikseen.
Ptah kuvattiin seisovana, muumioituna miehenä, joka piteli kädessään valtikkaa. Papeille tunnusomaisesti hänen päälakensa oli ajeltu. Myöhempinä aikoina Ptah yhdistettiin Osirikseen ja Sokariin niin tiiviisti että näitä oli usein vaikea erottaa toisistaan.
Memfiksessä, jossa Ptahin palvonnan keskus oli, häntä palvottiin luojajumalana. Muualla maassa Ptah tunnettiin arkkitehtien, taiteilijoiden ja käsityöläisten jumalana. Maan päällä Ptahia edusti Apis-sonni.
Sekhmet
Sekhmet oli muinaisessa Egyptissä palvottu leijonajumalatar.
Sekhmet kuvattiin usein leijonapäisenä naisena, jolla oli päänsä päällä auringonkehrä. Tässä muodossa häntä on vaikea erottaa muista leijonajumalattarista (Bastet, Mut ja Tefnut). Hänet kuvattiin usein kantamassa valtikkaa ja ankh-symbolia.
Sekhmetin katsottiin olevan auringonjumala Ran tytär ja Ptahin vaimo. Sekhmet tarkoittaa "voimakasta" ja hänen uskottiin edustavan auringon tuhoisaa voimaa. Hän oli myös mahtava velho ja parantaja.
Seth
Seth oli muinaisessa Egyptissä palvottu aavikon jumala.
Seth kuvattiin usein miehenä, jolla oli erikoinen seth-eläimen pää. Seth-eläimellä on suorat neliskulmaiset "aasinkorvat", terävä, suippo kuono ja haarautunut häntä. Sitä ei ole pystytty yhdistämään mihinkään nykyiseen eläinlajiin, joten se on joko täysin kuvitteellinen tai kuollut sukupuuttoon tuhansia vuosia sitten. Joskus Seth kuvataan pelkästään Seth-eläimenä. Seth kantaa muiden miespuolisten jumalten tapaan yleensä was-sauvaa ja ankh-symbolia.
Seth oli aavikon, vieraiden maiden ja villieläinten jumala, joka myös hallitsi säätä. Häntä kutsuttiin joskus Pohjoisen taivaan herraksi. Osiriksen myytin noustua suosioon Sethistä tuli pahuuden ruumiillistuma, koska myytissä hän tappoi veljensä Osiriksen. Seth oli kuitenkin hyvin tärkeä, sillä hän auttoi torjumaan aurinkolaivaa manalassa uhkaavan Apep-käärmeen.
Setin Temppeli (https://www.xeper.org/)
Setin Temppeli (engl. Temple of Set) on initiatorinen ja okkultistinen yhteisö, ja on Yhdysvalloissa myös virallisesti tunnustettu uskontokunta. Temppeli katsoo olevansa maailman johtava kansainvälinen vasemman käden polun järjestö.
Setin Temppelin jäsenet käyttävät usein itsestään nimitystä setiläinen, mutta tällä ei ole mitään tekemistä gnostilaisen setiläisyyden kanssa.
Setin Temppelin perustivat Yhdysvalloissa vuonna 1975 Michael Aquino ja joukko muita Saatanan Kirkosta hallinnollisten ja filosofisten erimielisyyksien vuoksi eronneita pappeja. Temppeli tunnustettiin samana vuonna viralliseksi uskontokunnaksi.[1][2] Aquino jätti ylipapin viran vuonna 1996, ja nykyään Temppelin johdossa on ylipapitar Patricia Hardy.[3]
Suomessa Temppeli on toiminut vuodesta 1990.[4] Suomessa tunnetuin Temppelin edustaja on sen pitkäaikaisin pohjoismaalainen jäsen ja sen sisäisen Suuren Karhun Järjestön suurmestari Tapio Kotkavuori.
Setin Temppelin filosofian keskeinen osa on dualistinen käsitys tietoisuudesta ja ei-tietoisesta maailmasta. Temppelin jäsenet, initiaatit pyrkivät kehittämään tietoisuuttaan sen sijaan että yrittäisivät sulauttaa sitä ympäristöönsä tai alistaa korkeammille voimille. Tästä itsekehityksestä käytetään termiä Olevaksi Tuleminen tai Xeper. Henkisestä painotuksesta huolimatta setiläiset eivät suhtaudu fyysiseen maailmaan kielteisesti. Yksilö nähdään kokonaisuutena, johon tietoisuuden lisäksi kuuluu myös keho, ja näitä molempia tulisi vaalia.
Temppeli ei odota jäseniltään uskoa Set-jumalaan tai mihinkään muuhun jumaluuteen. Setiin viitataan usein termillä Erillisen Älyn Periaate, ja sitä pidetään yksilön tietoisuuden arkkityyppinä. Pimeyden Ruhtinas on myös yleinen nimitys; pimeyden katsotaan symbolisoivan yksilön tiedostomattomia voimavaroja ja ajattelun raja-alueita. Setiin tai Pimeyden Ruhtinaaseen voidaan myös viitata persoonallisena olentona, vaikkei jumaltenpalvonta kuulukaan Temppelin periaatteisiin.
Satanistisesta alkuperästään huolimatta setiläisyyteen ei liity antikristillisyyttä. Temppelin filosofia on pikemminkin eklektistä ja monia uskonnollisfilosofisia suuntauksia sulauttavaa
Sobek tai Sebek oli muinaisessa Egyptissä palvottu krokotiilijumala.
Sobek kuvattiin joko krokotiilipäisenä miehenä tai krokotiilina, jolla oli yleensä päässään sulin koristeltu kruunu. Hän kantoi yleensä was-sauvaa ja ankh-symbolia.
Sobekin uskottiin hallitsevan Niilin krokotiileja ja vesiä. Häntä palvottiin erityisesti Ylä-Egyptissä ja Nubiassa. Joidenkin myyttien mukaan Niilin vesi oli Sobekin hikeä.
Thot
Thot (kirjaimellisesti Djehuty) oli muinaisessa Egyptissä palvottu kuun, magian, viisauden ja kirjoitustaidon jumala.
Thot kuvattiin yleensä iibiksenä, iibispäisenä miehenä tai paviaanina. Usein Thot kuvattiin kirjoittamassa papyrukselle.
Thot oli tärkeä jumala koko Egyptissä. Hän vastasi tiedosta, kirjoitustaidosta, laskutaidosta, ajan laskemisesta ja osittain myös kuolleista. Thot oli myös kirjureiden, pappien ja lääkärien suojelija. Thot toimi erinäisissä rituaaleissa jumalten kirjurina, kirjaten ylös tapahtumat. Esimerkiksi Kuolleiden kirjan kohdassa, jossa vainajan sydän punnitaan, Thot merkitsee tuloksen muistiin.
Thotin katsottiin keksineen hieroglyfit sekä laskutaidon.
Neftys (sanatarkasti Nebethut) oli muinaisessa Egyptissä palvottu jumalatar.
Neftys kuvataan naisena, jolla on "talon valtiatarta" kuvaava hieroglyfi päänsä päällä. Neftyksen pääasiallinen tehtävä oli suojata faaraota manalassa, joten hänet on usein kuvattu kuninkaallisten hautojen seinillä.
Myytissään Neftys oli Seth-jumalan vaimo, joka vietteli Osiriksen. Anubiksen katsottiin olevan Neftyksen ja Osiriksen poika
|
