ALTE DOCUMENTE
|
|||||||
AVIOERO JA UUDELLEEN- AVIOITUMINEN
Lähdemme seuraavilla riveillä tutkimaan avioeroa ja siihen liittyviä eri puolia. Pyrimme pääsemään selville varsinkin siitä, mitä Raamattu siitä sanoo sekä siitä, onko milloinkaan oikein avioitua uudelleen. Sillä tämä asia on tärkeä selvittää, jotta pääsisimme siitä oikeaan ymmärrykseen. Jos sinä itse olet ollut kyseisen asian edessä, kannattaa sinun tutustua seura 16416e419q aviin riveihin.
SATSAA PUOLISOOSI!
Kun on kyseessä avioero ja uudelleenavioituminen, on se asia, joka nykyisessä yhteiskunnassa on tullut yhä yleisemmin hyväksytyksi. Sillä avioliittoa saatetaan helposti pitää vain sopimuksena, joka voidaan purkaa milloin tahansa. Saatetaan ajatella, että jos tulee ongelmia, niin "voimmehan aina erota, jos tästä ei tule mitään". Porttia erolle saatetaan siten pitää koko ajan avoinna ja juuri tämä voi aiheuttaa sen, ettei avioliittoakaan hoideta kunnolla. Siihen ei kunnolla paneuduta, koska eroa pidetään koko ajan yhtenä vaihtoehtona.
Miten tämä asia sitten voidaan korjata, niin ei siihen ole muuta vaihtoehtoa kuin että alkaa uudestaan sitoutua suhteeseensa. Sillä toista ei koskaan kannata pitää itsestäänselvyytenä, vaan häneen tulee varata aikaa ja huomiota yhtä lailla kuin muihinkin tärkeisiin asioihin; tai itseasiassa aviopuolison tulisi olla tärkeysjärjestyksessä heti toisena Jumalan jälkeen. Jos meillä on tällainen oikea tärkeysjärjestys, estää se varmasti suhdetta täysin kuihtumasta.
Samoin meidän on syytä huomata, että avioliitto on tosiaankin elinikäinen suhde - eli se on tarkoitettu suhteeksi, jonka vasta toisen kuolema purkaa. Jos emme tätä asiaa sisäistä, ei meidän motivaatiomme rakentaa sitä kunnolla ole todennäköisesti kovin vahvalla pohjalla:
- (Room 7:1-3) Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?
2. Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
3. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
- (1 Kor 7:39) Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.
Toinen huomioitava asia on se, että meidän tekemillämme valinnoilla on vaikutusta myös iankaikkisuuteen. Niillä on vaikutusta iankaikkisuuteen niin, että jos suuntaudumme väärään elämäntapaan, emme peri silloin Jumalan valtakuntaa, vaan jäämme sen ulkopuolelle.
Niinpä jos henkilö esim. suunnittelee puolisonsa jättämistä jonkun muun tähden tai muulla tavoin kääntää selkänsä kokonaan Jumalalle, vaikuttaa tämäkin hänen iankaikkisuuteensa. Se vaikuttaa hänen iankaikkisuuteensa, koska haureudenharjoittajat, avionrikkojat ja muut väärintekijät eivät pääse taivaaseen, kuten allaolevat jakeet osoittavat. Vain jos ihminen itse ajoissa katuu syntejään ja kääntyy Jumalan puoleen, voi tämä tilanne uudelleen korjautua:
- (Mal 2:14-16) Mutta te sanotte: "Minkätähden niin?" Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi.
15. Niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskään Hengestä... Ottakaa siis vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat nuoruutenne vaimolle.
16. Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat.
- (Mark 10:11,12) Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
12. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."
- (Luuk 16:18) Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.
- (Ilm 2:21) Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.
- (Hebr 13:4) Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.
- (1 Kor 6:9,10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
VAIN HUORUUDEN TÄHDEN
Kun edellä totesimme, että avioliiton tulisi olla elinikäinen liitto, jonka vasta toisen kuolema purkaa, niin voi tähän tilanteeseen löytyä kuitenkin yksi poikkeus; ja se on toisen aviorikos, hänen jatkuva uskottomuutensa tai jopa uusi avioliitto.
Sillä jos toinen elää jatkuvassa uskottomuudessa ja haureudessa, niin voi tämä purkaa avioliiton. (Toisaalta jos aviorikos on tapahtunut, niin on hyvä huomata, ettei sen itsessään tarvitse koskaan lopettaa liittoa. Päinvastoin, se ei koskaan riko suhdetta itsessään ja lopeta sitä, vaan sen tekee vasta toisen uusi liitto. Eli niin kauan kuin toinen on vielä kahden vaiheilla, on vielä toiveita pelastaa puolisoiden välinen suhde. Anteeksiannolla ja unohtamisella voidaan saada ihmeitä aikaan tälläisissäkin tilanteissa.) Se on nimittäin Jeesuksen sanojen mukaan ainoa luvallinen syy toisesta eroamiseen. Siihen viittaavat mm. seuraavat hänen sanansa, joiden kautta hän myös painotti ihmisille avioliiton pysyvyyttä:
- (Matt 19:3-9) Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"
4. Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
7. He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
8. Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
9. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
- (Matt 5:31,32) On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan'.
32. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.
KYSYMYS UUDELLEENAVIOITUMISESTA
Jos menemme eteenpäin ja käsittelemme uudelleenavioitumista, niin on selvä, että se puoliso, joka jättää toisen avioituakseen jonkun muun kanssa, tekee aina huorin ja on Jumalan tuomion alla. Hänen uusi avioliittonsa ei varmastikaan ole Jumalan tahdon mukainen kuten edellä totesimme. Tämä asia yleisesti ymmärretään Raamatusta selvästi.
Kysymys kuuluukin, entä miten se puoliso, joka on jäänyt yksin, joka ei ole tehnyt aviorikosta ja jolla ei ole mahdollisuutta korjata enää entistä avioliittoaan? Onko hänellä oikeus uuteen avioon vai pitääkö hänen tyytyä elämään yksin koko elämänsä? Toisinaan on esitetty se vaihtoehto, ettei hän voisi milloinkaan avioitua tai ei ainakaan ennen entisen puolisonsa kuolemaa, mutta pitääkö tämä käsitys paikkansa?
Lähdemmekin seuraavassa tutkimaan tätä asiaa ja joitakin Raamatun esimerkkejä samalta alueelta. Ne tuntuisivat osoittavan meille sen, että yksinjääneellä puolisolla on sittenkin oikeus uuteen avioon. Tähän viittaavat mm. seuraavat esimerkit:
Alkuperäinen laki. Ensimmäisenä syynä uudelleenavioitumisen sallimiselle aviorikostapauksissa voimme mainita vanhan liiton alkuperäisen lain. Sillä tähän lakiin kuului, että kun jompikumpi puolisoista syyllistyi aviorikokseen, tuomittiin hänet siitä heti kuolemaan. Eli kun avionrikkojapuoliso saatiin kiinni itse teosta ja hänen syyllisyytensä todettiin, kivitettiin hänet välittömästi. Se tapahtui tavallisesti kahden tai kolmen todistajan lausunnon nojalla.
Mitä tämä sitten merkitsi jäljellejääneen ja syyttömän puolison kannalta, niin kuului siihen tietysti se, että hän oli silloin ilman muuta vapaa avioitumaan uudestaan - kuolemahan oli jo lopettanut liiton (1 Kor 7:39 ja Room 7:2). Hän ei siten enää ollut sidottu aviorikoksen tehneeseen puolisoonsa, vaan oli nyt lesken asemassa - tilanteessa, jossa hänellä oli mahdollisuus uuteen avioon ilman avionrikkojan nimeä (Room 7:3).
Niinpä jos noudatamme alkuperäisen lain merkitystä, niin voimme kysyä, eikö nytkin ole väärin sitoa yksinjäänyt osapuoli jatkuvasti aviorikolliseen puolisoonsa, vaikka tämä olisi jo uudessa liitossa? Sillä jos alkuperäinen laki antoi syyttömälle mahdollisuuden uuteen avioon puolison kuollessa, niin täytyy meidän sentähden ymmärtää, että siihen on nytkin mahdollisuus, varsinkin jos entiseen liittoon ei ole enää paluuta:
- (Joh 8:3-5) Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
4. ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
5. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
- (5 Moos 22:22) Jos joku tavataan makaamasta naisen kanssa, joka on toisen miehen aviovaimo, niin kuolkoot molemmat, sekä mies, joka makasi vaimon kanssa, että vaimo. Poista paha Israelista.
- (3 Moos 20:10) Jos joku tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, jos hän tekee aviorikoksen lähimmäisensä vaimon kanssa, niin heidät, sekä avionrikkojamies että -nainen, rangaistakoon kuolemalla.
Historiallinen käytäntö. Yksi todiste uudelleenavioitumisen puolesta on se, ettei vanhan liiton puolella tunneta mitään luvallista avioeron muotoa, johon ei samalla sisältyisi mahdollisuutta solmia uutta avioliittoa. Sillä esim. 5 Moos 24:1-4 ja Jer 3:1 osoittavat, että kun virallinen ero tuli voimaan, oikeutti se myös uuteen avioon. Eli ajateltiin, että jos toinen avioeron vuoksi oli vapaa, oli hänellä mahdollisuus mennä myös toisen puolisoksi. Erokirja, joka kylläkin oli säädetty ihmisten puutteellisuuden takia (Matt 19:3-9), osoitti tämän.
Toiseksi erokirja osoitti myös sen, että kun avioliitto oli kerran lakannut olemasta uuden avioliiton tultua voimaan, lakkasi se olemasta sitä myös Jumalan silmissä eikä siihen saanut enää palata. Se oli peruuttamattomasti rikkoontunut, eikä käsitys siitä, että puolisot olivat sidottuja toisiinsa vielä eron ja uuden liiton jälkeenkin - kuten nykyään toisinaan opetetaan - pitänyt siten paikkaansa vanhan liiton puolella:
- (5 Moos 24:1-4) "Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei häntä enää miellytä, sentähden että mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan,
2. ja jos nainen sitten, lähdettyään hänen talostaan, menee ja joutuu toisen miehen vaimoksi,
3. ja myöskin tämä toinen mies hylkii häntä ja kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan, tai jos tämä toinen mies, joka on ottanut hänet vaimokseen, kuolee,
4. älköön hänen ensimmäinen miehensä, joka lähetti hänet pois, ottako häntä uudestaan vaimokseen, sittenkuin tämä on tullut saastutetuksi, sillä se olisi kauhistus Herran edessä. Älä saata syynalaiseksi maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi.
- (Jer 3:1) Sanottu on: Jos mies lähettää pois vaimonsa ja tämä menee hänen luotansa ja joutuu toisen miehen vaimoksi, saako se mies enää tulla hänen luokseen? Eikö se maa tule saastutetuksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen ystävän kanssa, ja sinäkö saisit palata minun luokseni! sanoo Herra.
Matt
- (Matt 19:9) Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.
Eräs kohta, joka viittaa uuden avioliiton mahdollisuuteen, ovat ylläolevat Jeesuksen sanat Matt 19:9:ssä. Sillä Jeesus osoitti tässä jakeessa selvästi, että jos ero tapahtuu raamatullisin perustein - eli toisen huoruuden tähden - on uusi liitto silloin mahdollinen. Tämä jae voitaisiin itseasiassa kääntää myös seuraavalla tavalla:
"Joka hylkää vaimonsa huoruuden tähden ja nai toisen, se ei tee huorin."
Sentähden, kun on kyseessä tässä jakeessa oleva poikkeuslupa - "muun kuin huoruuden tähden" - täytyy meidän ymmärtää sen koskevan myös uutta liittoa. (Eli toisinaan on annettu ymmärtää, että se antaisi mahdollisuuden vain eroon, mutta ei uuteen avioon.) Sillä tämä jae on järkevä vain, jos sitä sovelletaan näihin molempiin asioihin samanaikaisesti, eli eroon ja uudelleenavioitumiseen - muuten se ei ole kieliopillisesti looginen. Esim. Stanley A. Ellisen on selostanut tätä Matteuksen evankeliumissa esiintyvää poikkeuslupaa seuraavasti:
... Jotkut ovat selittäneet poikkeusluvan liittyvän vain eroamiseen, mutta sekä logiikan että kieliopin sääntöjen mukaan se koskee niin avioeroa kuin uudelleenavioitumistakin. John Murrayta lainatakseni "Lauseopillisesti tämän virkkeessä olevan poikkeusluvan merkitys katoaa, ellei sitä sovelleta sekä uudelleenavioitumiseen että hylkäämiseen" (Divorce, s. 41). On huomionarvoista, että poikkeuslupa ja verbi ovat lauseopillisesti tämän seikan korostamisen kannalta juuri oikeassa paikassa. Jeesuksen sanoista käy selkeästi ilmi kummallakin kerralla, että avioeron jälkeen on mahdollista avioitua uudelleen, ja että se on hyväksyttävää tietyissä tapauksissa. Nämä tapaukset eivät edellytä avioliittoa, mutta se on luvallinen vaihtoehto. Jeesus totesi, että synti voi hajottaa sen, minkä Jumala on yhdistänyt avioliitossa. Se on näissä tekstikohdissa hänen varoituksensa ja opetuksensa varsinainen ydin. (1)
1 Kor 7:27,28
- (1 Kor 7:27,28) Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa.
28. Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee naimisiin, ei hänkään tee syntiä...
Eräs kohta, joka näyttää viittaavan uudelleenavioitumisen sallimiselle silloin, kun entiseen avioliittoon ei ole paluuta, ovat Paavalin ylläolevat sanat 1 Kor 7:27,28:ssa.
Sillä näissä jakeissa esiintyy verbi lelysai, joka tarkoittaa "olla erotettu" tai "olla päästetty", eli kyse on puretun avioliiton tapauksesta. Tähän kohtaan Paavali antaa neuvon "älä pyydä itsellesi vaimoa", mutta Paavali myös lisää, että jos ihminen meneekin naimisiin, ei hän tee syntiä; samoin kuin neitsyt - henkilö, joka ei ole ollut aiemmin naimisissa - ei tee syntiä avioon mennessään.
Tämä kohta, 1 Kor 7:27,28, voitaisiin kääntää alkukielestä myös seuraavalla tavalla:
27. " Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa. Jos olet erotettu vaimosta, älä pyydä itsellesi vaimoa.
28. Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee naimisiin, ei hänkään tee syntiä..."
Kuka on hyljätty?
- (Matt 5:32) Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.
- (Matt 19:9) - (Matt 19:9) Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.
- (Luuk 16:18) Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.
Kun Raamattu sanoo, että "joka nai hyljätyn, se tekee huorin", niin on usein tätä kohtaa käytetty perusteena sille, ettei uudelleenavioituminen olisi mahdollista. On sanottu, ettei yksinjääneellä uskollisena pysytelleellä puolisolla ole enää mahdollisuutta uuteen avioon, koska hän on hyljätty. Häneltä on siten evätty tämä mahdollisuus.
Mutta pitääkö edelläoleva käsitys paikkansa? Tarkoitetaanko hyljätyllä todella uskollisena pysynyttä puolisoa vai sitä, joka on tehnyt aviorikoksen? Katsomme tätä asiaa seuraavien esimerkkien valossa:
Vain yksi luvallinen syy hylkäämiseen. Ensinnäkin meidän on hyvä ymmärtää, että Jeesuksen sanojen mukaan on vain yksi luvallinen syy hylkäämiseen: toisen huorinteko. Eli jos toinen on tehnyt aviorikoksen ja elää jatkuvassa uskottomuudessa, niin on tällainen henkilö mahdollisuus hyljätä jo ennenkuin tämä itse eroaa. Vain uskollisena pysytelleellä puolisolla on lupa siihen.
Niinpä tämän valossa täytyy ymmärtää, että hyljätty on nimenomaan avionrikkojapuoliso, joka on mahdollisuus jättää jo ennenkuin tämä itse eroaa - muutenhan hyljättyjä olisi periaatteessa kahdenlaisia: sekä yksinjäänyt puoliso että hänen avionrikkojapuolisonsa, joka on lupa hylätä. On kuitenkin todennäköistä, että sillä tarkoitetaan koko ajan vain jälkimmäistä, koska se soveltuu paremmin vanhan liiton alkuperäiseen lakiinkin:
Jeesuksen esille tuoman ajatuksen mukaan meillä on siis vain yksi hylkäämisen ja hyljätyksi nimittämisen sekä hyljättynä pitämisen syy. Näin ei ole, jos tulkitsemme syyttömän, syyllisestä eron ottaneen, puolison myös "hyljätyksi". Meillä on silloin kaksi syytä hyljätä...
Mikä tapauksessa on saattanut olla surkeinta, on se, että miehen valittua porttonsa itselleen elämän kumppaniksi, pitävät jotkut entistä vaimoa hyljättynä. "Voi pyhä yksinkertaisuus", ei voi muuta noiden hyljättynä pitäjien mielipiteestä sanoa. Uskollinen vaimohan olisi voinut miehensä muuttumista odotellessaan jo ennen miehensä eroa hyljätä hänet aviorikollisena. Jeesuksen sanojen mukaan aviopuolisoa ei voida hyljätä muun kuin haureuden tähden, eikä vaimo ollut tehnyt haureutta, joten mies ei Uuden testamentin mukaan voi häntä hyljätä. Vaimolla olisi ollut Jeesuksen antama oikeus hyljätä aviorikollinen miehensä, mutta ei miehellä. Jeesuksen kehoituksen mukaan meidän olisi annettava oikea tuomio. Joh 7:24. (2)
Alkuperäinen laki. Toinen syy ymmärtää se, että hyljätyllä tarkoitetaan nimenomaan avionrikkojapuolisoa, on vanhan liiton alkuperäinen laki. Sillä tähän lakiin kuului, että kivitetyksi joutui vain kaksi henkilöä: avionrikkojapuoliso sekä sivullinen joka nai hänet. Tuomion alaisiksi eivät siis joutuneet suinkaan syytön puoliso ja hänet ehkä joku myöhemmin naiva henkilö, vaan nimenomaan aviorikokseen syyllistyneet henkilöt. Vain he olivat tehneet väärin.
Sentähden kun siirrymme Uuden testamentin puolelle, on meidän syytä uskoa, että ylläolevat Uuden testamentin jakeetkin koskevat vain aviorikokseen syyllistyneitä henkilöitä: avionrikkojapuolisoa, joka on lupa hyljätä, sekä sivullista, joka nai tämän hyljätyn eli avionrikkojapuolison. Ainakin tämä sopii paremmin yhteen alkuperäisen lain kanssa.
Outoja tilanteita. Jos edellämainitussa ajatuksessa eli että uskollisena pysytelleellä ja yksinjääneellä puolisolla ei olisi oikeutta uuteen avioon kuin vasta entisen puolisonsa kuollessa - tai kuten on saatettu sanoa, että "hän on yhä moraalisesti naimisissa entisen puolisonsa kanssa" - , niin seuraisi siitä melko erikoisia tilanteita. Niistä voimme mainita mm. seuraavanlaisia mahdollisia tapauksia:
Kaksi henkilöä
- Toinen on ollut monessa avoliitossa ja irtosuhteessa ja elää nyt yksin ja tulee uskoon. Tavallisen opetuksen mukaan hän saa avioitua, vaikka on elänyt paljon haureudessa. Hänelle aukenevat myös kaikki hengellisen työn virat.
- Toinen henkilö on elänyt vain yhdessä avioliitossa eikä ole milloinkaan harrastanut irtosuhteita ja haureutta. Sitten toinen puoliso jättää hänet jonkun muun tähden. Henkilö jää yksin asumaan ja tulee pian uskoon. Edellämainitun opetuksen mukaan - "hän on yhä moraalisesti naimisissa entisen puolisonsa kanssa" - hän ei voi enää avioitua, vaikka ei ole elänyt haureudessa kuten ensimmäinen henkilö. Joskus häneltä saatetaan kieltää myös hengellinen palvelutyö uudelleenavioitumisen seurauksena.
Tilanne, jossa mies on jättänyt 20-vuotiaan nuorikkonsa jonkun muun tähden. Edellämainitun opetuksen mukaan tyttö joutuu elämään seuraavat vuosikymmenet yksin, siihen asti kuin tämä mies kuolee, ehkä vanhuuteensa saakka. Hän joutuu koko ajan tarkkailemaan ja odottamaan entisen puolisonsa kuolemaa, että hän voi itse mennä avioon jonkun muun kanssa.
Tilanne, jossa edellisen kertomuksen mies on nyt avioliitossa tämän uuden naisensa kanssa. Sitten molemmat tulevat uskoon. Yleisen opetuksen mukaan heidän nyt sallitaan jatkaa liitossaan (1 Kor 7:20). Silti edellisen kertomuksen yksin jäänyt joutuu edelleen olemaan yksin, vaikka oli syytön, eikä voi enää avioitua entisen miehensä kanssa.
Tilanne, jossa mies on jättänyt vaimonsa jonkun muun naisen tähden ja molemmat muuttavat toiselle mantereelle. Yksin jääneen on vaikea tietää, milloin tämä toisella mantereella asuva mies kuolee; sillä edellämainitun opetuksen mukaan hänen on odotettava toisen kuolemaa ennenkuin voi avioitua. Miten tämä tiedon saanti voi onnistua toiselta mantereelta käsin?
Tilanne, jossa mies ja vaimo eroavat toisistaan ja kumpikin ottaa itselleen uuden puolison. Pitkän ajan kuluttua tapahtuu, että mies tapaa entisen vaimonsa ja rakastelee tämän kanssa. Kuitenkaan edellämainitun opetuksen mukaan he eivät tee aviorikosta, koska ovat yhä moraalisesti naimisissa keskenään. Pikemminkin he tekevät aviorikoksen maatessaan nykyisten puolisoidensa kanssa, vaikka olisivat olleet jo kauankin naimisissa näiden kanssa.
MITEN SYYLLISEN TULEE MENETELLÄ?
Kun edellisissä kappaleissa olemme käsitelleet pääasiassa aviorikokseen syyllistymättömän henkilön mahdollisuuksia eron jälkeen, niin on toki mahdollista, että eteen tulee myös se kysymys, miten sitten aviorikollisen henkilön tulee menetellä. Sillä joskus saattaa tällainenkin henkilö tulla uskoon, katua nyt tekoaan sekä haluaa korjata elämänsä Jumalan tahdon mukaiseksi, niin miten hänen tulee silloin menetellä? Tähän yritämmekin löytää vastauksia mm. seuraavanlaisten esimerkkitapausten valossa:
- Jos eteen tulee tilanne, jossa aviorikokseen syyllistynyt henkilö on jo uudessa avioliitossa, niin varmasti järkikin sanoo, että hänen tulee pysyä siinä, ettei syntyisi uusia eroja (1 Kor 7:20: Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.).
Myös jos tällainen henkilö on tunnustanut väärät tekonsa Jumalalle, on hän saanut ne anteeksi eikä hän enää elä synnissä uudessa avioliitossaan. Aviorikos ei siten ole sen kummempi synti kuin muutkaan synnit, vaan siihenkin saadaan Jumalan anteeksianto.
- Jos kyseessä on avioliiton omainen avoliitto, jossa on syntynyt lapsiakin, on se varmasti syytä vahvistaa avioliitolla. Uusi ero ei auttaisi tässä tilanteessa mitään, vaan päinvastoin pahentaisi asiaa. Entiset teot on sentähden tunnustettava syntinä Jumalalle ja on vain jatkettava uudelta avioliiton pohjalta.
- Mikäli kyseessä on vasta lyhyen aikaa kestänyt seurustelusuhde, on se purettava ja palattava entisen puolison luo niin kauan kuin se on mahdollista. Jos entinen puoliso on kuitenkin jo aviossa, ei syyllisellä ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä uusi puoliso tai sitten elää yksin.
- Jos syyllinen on nyt yksin, voi hän palata entisen puolisonsa luo niinkauan kuin se on mahdollista. Jos kuitenkin entinen puoliso on jo aviossa, ei syyllisellä ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä uusi puoliso tai sitten elää yksin.
TOISEN TAKAISIN VOITTAMINEN
Jos aviorikos on tapahtunut, niin on hyvä huomata, ettei sen itsessään tarvitse koskaan lopettaa liittoa. Päinvastoin, se ei koskaan riko suhdetta itsessään ja lopeta sitä, vaan sen tekee vasta toisen uusi liitto. Eli niin kauan kuin toinen on vielä kahden vaiheilla on vielä joitakin toiveita pelastaa puolisoiden välinen suhde.
Käymmekin seuraavassa läpi joitakin sellaisia toimenpiteitä, joita ihmisen kannattaa tehdä ja joita hänen kannattaa välttää tilanteessa, jossa puoliso on syyllistynyt uskottomuuteen. Joskus nämä toimenpiteet voivat vielä eheyttää särkymäisillään olevan suhteen:
- Näe oma osuutesi. Koska uskottomuus useimmiten on oire avioliiton ongelmista, ei niinkään niiden syy, tulisi henkilön itse nähdä oma osuutensa näihin ongelmiin. Niinpä, jos sinä itse olet laiminlyönyt puolisoasi, ollut välinpitämätön häntä kohtaan etkä ole ihaillut häntä, on juuri tämä voinut ajaa häntä etsimään arvostusta muualta - hän on etsinyt sitä muualta, koska ei ole saanut sitä sinulta. Sinun tulisi siis ennen kaikkea tunnustaa omat laiminlyöntisi ja virheesi puolisollesi ja kertoa halustasi muuttua:
Eräs surullinen kotiäiti kertoo: "Kun katselen taaksepäin, huomaan, että monta kertaa mieheni janosi läheisyyttä ja ymmärtämystä, mutta minä en antanut niitä. Minulla oli aina tärkeämpää tekemistä - ompelua, jääkaapin sulatusta tai puutarhan kitkemistä. Muistan, että hän usein kyseli haikeana, miksi emme lähtisi kahdestaan jonnekin pariksi päiväksi, tai miksen hanki uutta mekkoa, tai miksemme joskus vain laiskottele ja ole nuoria. En sanonut: 'Älä ole tyhmä, me olemme aikuisia', mutta haluttomuuteni näkyi kyllä." Eräs kristitty nainen oppi jotain muuta: "Minua hävettää hirveästi. Olin varmaan kovin määräilevä ja tekopyhä, en koskaan tajunnut mitä tein."
Jättäessään uskovan vaimonsa ei-kristitty mies sanoi suoraan: "Tämä tyttö ei ole yhtä kaunis kuin sinä eikä edes kovin siisti. Ilman minua hän olisi alkoholisti, mutta hän on ainoa ihminen, joka on koskaan tarvinnut minua ja hyväksynyt minut sellaisena kuin olen. Hän antaa minulle jotain, mitä sinä et koskaan antanut." (3)
- Toisen kiinnostavuus. Mikäli halutaan voittaa uskoton puoliso takaisin, täytyy hänet ennenkaikkea saada vakuuttuneksi siitä, että hän on henkilöistä arvokkain puolisonsa silmissä. Toisin sanoen sinun kannaltasi tämä voi merkitä sitä, että puolisosi pitäisi kokea se, että olet kiinnostunut hänestä vain hänen itsensä eikä minkään muun takia. Sellaiset syyt, että "se olisi parasta lapsille" tai että "se olisi oikein" eivät ehkä lainkaan vakuuta häntä. Tälläisiin "järkisyihin" vetoaminen voi työntää häntä jopa kauemmas. Sensijaan heti jos puolisosi saa vilpitöntä ihailua ja arvostusta omana itsenään, voi se vaikuttaa häneen paljon syvemmin.
- Älä sano vääriä asioita. Jos vaimo esim. sanoo "rakastatko minua yhä?" tai alkaa arvostella miehen naisystävää, johtavat nämä sanat vain umpikujaan. Ne saavat miehen epämiellyttävän valinnan eteen tai saavat hänet vain puolustelemaan naisystäväänsä. Vältä siksi kokonaan arvostelemasta toisen uutta ystävää sekä myös puolisoasi itseään tai asettamasta hänelle kiusallisia kysymyksiä. Älä myöskään levitä puolisosi hairahdusta kaikille tutuillesi, koska se tekee hänelle vain entistä vaikeammaksi palata sinun luoksesi.
- Unohda menneet. Jos sinä haluat hyväksyä puolisosi sellaisenaan, tulee sinun myös unohtaa menneet ja olla ottamatta samaa asiaa, eli puolisosi uskottomuutta, enää uudelleen esille. Voit esim. kertoa toiselle, että sinun puoleltasi mennyt on mennyttä ja haluat keskittyä tulevaan. Samoin tämä merkitsee sitä, että sinun tulee lopettaa turhat kyselyt yksityiskohdista saman asian tiimoilta. Korkeintaan voit kysyä puolisoltasi, mitä asioita sinä itse voisit tehdä häntä ilahduttaaksesi ja ollaksesi parempi puoliso toiselle.
- Anna toisen viihtyä kotona. Eräs tärkeä asia on saada toinen puoliso viihtymään kotona ja tulemaan sinne aina mielellään. Hänen täytyy tuntea, että siellä on mukava olla ja sinne on mukava tulla, koska juuri tämän asian puuttuminen on seikka, joka voi erottaa puolisot toisistaan.
Niinpä käytännössä tämä voi merkitä vaimon kannalta esim. sitä, että hän ei enää nalkuta miehelleen, vaan kunnioittaa tätä joka tilanteessa - hänen tulee olla miehelleen alamainen vaimo (kuten miehen tulisi taas samassa tilanteessa arvostaa ja ilahduttaa vaimoaan). Samoin se voi merkitä sitä, että hän tarjoaa miehelleen vaikkapa tämän lempiruokaa ja pyrkii kaikin tavoin ilahduttamaan tätä. Hän toimii itseasiassa juuri sillä tavalla kuin rakastunut ihminen yleensä toimisi puolisoaan kohtaan, toista arvostaen ja toista ilahduttaen. Hän ei anna miehelleen etikkaa vaan hunajaa.
- Kirjoittaminen. Yksi vaihtoehto on kirjoittaa puolisolleen niistä asioista, joita on arvostanut avioliitossaan, hyvistä hetkistä ja puolison hyvistä ominaisuuksista. Samalla voidaan kertoa omista virheistä ja halusta muuttua. Joskus tällaiset rehelliset kirjeet, joissa ei hyökätä toista vastaan, vaan kerrotaan asioista myönteisessä sävyssä, voivat vaikuttaa syvästi toiseen.
KUN EI-USKOVA LÄHTEE
Kun edellä on puhuttu siitä, miten avioliitto voi purkautua kuoleman ja toisen aviorikoksen kautta, niin on silti myös kolmas syy, joka voi sen purkaa; se on tilanne, jossa ei-uskova puoliso lähtee pois avioliitosta eikä halua enää jatkaa sitä. Esim. seuraavat Paavalin kirjoittamat sanat viittaavat tähän mahdollisuuteen:
- (1 Kor 7:12,13,15) Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
13. samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä...
15. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
Hyvä kysymys tässä tilanteessa - kun uskomaton puoliso on lähtenyt - onkin, että onko enää mahdollisuutta uuteen avioon ja mitä Paavalin mainitsema sana "orjuutetut" (tulee sanasta duloo - tehdä orjaksi, orjuuttaa) tässä lauseessa tarkoittaa. Antaako se mahdollisuuden uuteen avioon vai tarkoittaako se yksinjääneen puolison kannalta kenties jotakin rajatumpaa vapautta?
Tähän voimme kuitenkin todeta, että kun vertaamme muita Paavalin mainitsemia kohtia orjuudesta, mainitsee hän sen vastakohdaksi aina vapauden. Tämä vastakkainasettelu tulee esille mm. samassa 1 Kor 7:ssä luvussa ja samoin samassa 7:ssä luvussa Paavali edelleen mainitsee, että ihminen on vapaa menemään avioon, jos häneltä on puoliso kuollut.
Niinpä voimme olettaa näiden jakeiden perusteella, että kun uskomaton puoliso vaatii eroa, niin uskovainen ei enää olekaan orjuutettu lakiin, joka sitoo hänet avioliittoon puolisonsa kuolemaan asti. Sensijaan hänellä pitäisi olla oikeus mennä naimisiin, koska entinen side on katkennut:
- (1 Kor 7:21,22) Jos olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi; mutta vaikka voisitkin päästä vapaaksi, niin ole ennemmin siinä osassasi.
22. Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja.
- (1 Kor 7:39) Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.
- (Ef 6:8) tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta, olkoonpa orja tai vapaa.
- (Gal 5:1) Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
Kuitenkin me voimme todeta tästä samasta asiasta seuraavia seikkoja, jotka kannattaa ottaa huomioon. Jos emme huomioi niitä, vaan olemme liian hätäisiä, voimme syyllistyä suuriin virheisiin:
- Ensinnäkin on syytä huomioida, ettei pelkkä erillään asuminen noin vain lopeta liittoa. Sillä jos uskomaton puoliso muuttaa vain asumaan toiseen asuntoon joksikin aikaa, ei se merkitse suhteen loppua. Uskovan pitäisikin tässä tilanteessa vain kärsivällisesti odottaa toista, koska tämä saattaa hyvin pian palata. Jos toiselta suljetaan ovi liian pikaisella uudella liitolla, teemme silloin varmasti väärin myös Jumalan silmissä.
Sensijaan tilanne muuttuu erilaiseksi siinä tapauksessa jos toisen poissaolo on jatkunut jo pitkään, esim. vähintään pari vuotta, eikä hänestä ole mitään tietoa. Silloin liiton voidaan katsoa varmasti loppuneen, ja ehkä toinen on sinä aikana syyllistynyt myös haureuteen, joka usein muutenkin lopettaa liiton.
- Toinen huomioitava asia on, että jos uskovan puolison oma huono käytös ja laiminlyönnit ovat johtaneet ei-uskovan puolison poislähtöön, voidaan katsoa, että hän silloin itseasiassa on suurempi syyllinen syntyneeseen tilanteeseen.
Niinpä jos tällainen tilanne on päässyt syntymään, on paras pyrkiä korjaamaan se mahdollisimman pikaisesti. Anteeksipyyntö ja että pyrkii voittamaan toisen takaisin rakkaudellaan ovat varmasti juuri niitä asioita, joita tässä tilanteessa kannattaa tehdä.
VAIKEAT TILANTEET
Joskus avioliittoon voi tulla sellainen tilanne, että yhdessäasuminen voi kertakaikkiaan tuntua mahdottomalta. Esim. alkoholismi, huumeriippuvuus ja väkivalta ovat sellaisia asioita, jotka saattavat tehdä yhdessäasumisen lähes mahdottomaksi. Oma mielenterveys ja henki voivat silloin olla myös vaarassa.
Hyvä kysymys edellisenkaltaisessa tilanteessa onkin, mitä siinä voidaan tehdä. Sillä jos vaikka oma tai lasten henki on vaarassa, onko pakko jatkaa yhdessäoloa väkivaltaisen kumppanin kanssa? Onko Raamatulla mitään sanottavaa tähän asiaan?
Kuitenkin, ehkä juuri tähän kysymykseen löytyy selvä vastaus Paavalin kirjeestä korinttolaisille. Sillä hän osoitti, että tietyissä tilanteissa erilläänasuminen voi olla yksi vaihtoehto. Hän kirjoitti korinttilaisille:
- (1 Kor 7:10,11) Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
11. mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
Niinpä jos eteen tulee edellisenkaltaisia tilanteita, ei aina ole varmaankaan viisasta jatkaa niissä, vaan joskus erilleen muuttaminen voi näyttää ainoalta sopivalta vaihtoehdolta.
Kuitenkin tässäkin meidän on hyvä huomata, ettei pelkkä erilläänasuminen lopeta avioliittoa tai vapauta menemään naimisiin jonkun muun kanssa. Sentähden Paavali mainitseekin, että vaimon ainoa vaihtoehto on pysyä naimattomana tai sitten sopia jälleen miehensä kanssa. Hyvin mahdollista myös on, että mies, joka on ollut esim. alkoholisti tai väkivaltainen, voi kokea täydellisen muutoksen. Hänestä voi muutoksen koettuaan tulla entistä parempi aviomies.
ONKO AVIOLIITTOA OLLUT?
Joskus eteen voi tulla myös tilanteita, joissa avioliiton olemassaolo on kyseenalainen. Sillä jos avioliitto on solmittu vain sitä varten, että päästäisiin muuttamaan toiseen maahan, mutta ei sen jälkeen olla missään tekemisissä toisen kanssa, on avioliitto silloin kyseenalainen.
Meidän täytyy sentähden ymmärtää, ettei tämänlaatuisia sopimuksia voi pitää varsinaisina avioliittoina. Ne eivät ole sitä, koska ne eivät täytä niitä ehtoja, joita avioliitolla yleensä on kuten fyysistä suhdetta eli yhdeksi lihaksi tulemista ja yhdessäasumista, jotka kuuluvat tavalliseen avioliittoon. Siksi ne ovat enemmänkin paperiavioliittoja.
VIITTAUKSET:
1) STANLEY A. ELLISEN: Kunnes kuolema erottaa?, s. 133,134
2) VEIKKO LÄHDE: Avioliitto evankeliumin valossa, s. 38,39
3) DANIEL NYLYND: Luova uskollisuus, s. 84 / Lainaus kirjasta Myytti vihreämmästä ruohosta / Allan Petersen
|
