Aave joka maalasi taulun
Aave joka maalasi taulun, on Kauko Röyhkän toinen romaani. Se on kirjoitettu vuonna 1982. Romaanissa maisemamaalari Lauri Haapakoski ryhtyy viimeistelemään vaimonsa alastonfigu 757l112h uria viisikymmentä vuotta oman kuolemansa jälkeen. Haapakoski on jäänyt taidehistoriaan Suomalaisen maiseman tulkitsijana. Kesken jäänyt alastonfiguuri on painanut hänen mieltään, ja siksi hän päättää viimeistellä työn loppuun. Haapakoski on siis tarinan "aave, joka maalasi taulun". Hän ei itse kuitenkaan voi maalata, joten hän tarvitsee avustajan. Hänen meedionaan toimii Rene, nuori mies, jolla ei satu sillä hetkellä olemaan parempaa tekemistä. Maalaus edistyy niin, että Haapakoski opastaa, ja Rene maalaa. Heidän yhteistyönsä johtaa kulttuuriväen, sekä byrokraatit kiusallisiin tilanteisiin. Kirjan tilannekomiikka on monissa kohdissa loistavaa. Varsinkin tilanteissa joissa kulttuuri-ihmisiä pannaan halvalla. Kirja on jokseenkin puuduttavaa luettavaa, mutta se kuitenkin omalla huumorillaan palkitsee lukijan. Sen parodistiset jutut purivat minuun, ja antoivat boostia lukea kirjaa eteenpäin. Tarinan huipennukset on taulun loppuun maalaaminen Rautawuori-säätiön taidemuseossa, sekä samassa tilassa järjestettävä juhlava taulun paljastustilaisuus. Tämä kuohuttaa koko kaupungin kulttuurielämää, sekä aiheuttaa valtavasti keskustelua.
Kirjan henkilöihin kuuluu joukko opiskelijoita, taiteilijoita, kirjailijoita, ja poliittisia aktivisteja. Huolimatta, että kirja on epätodellinen, se kuitenkin kohtaa samalla nykytilanteet ja ottaa niihin kantaa. Kirjaa lukiessani kuuntelin muutaman kappaleen Röyhkän musiikkituotantoa. Se ei vakuuttanut minua yhtään enempää kuin hänen kirjallinen tuotantonsa.
|
