ALTE DOCUMENTE
|
|||||||||
Muuttuva Eurooppa
Euroopan komissio
Lehdistö- ja viestintäpääosasto
Käsikirjoitus valmistunut lokakuussa 2005.
Laadukas ympäristö
EU:n panos
Euroopan unionin ympäristöpolitiikka perustuu näkemykseen, jonka mukaan niin talouskasvu, sosiaalinen kehitys kuin ympäristönsuojelukin auttavat parantamaan elämänlaatuamme.
Vielä tärkeämpää on tiedostaa, että nämä kolme osa-aluetta kuuluvat yhteen. Niiden välillä on luotava tasapaino, jotta kehitys Euroopassa ja kaikkialla maailmassa olisi kestävää - näin myös tulevat sukupolvet voivat nauttia paremmasta elämänlaadusta.
Tärkeimpiä haasteita ympäristön kannalta ovat nykyään ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden vähentyminen, saasteiden aiheuttamat terveysuhat, luonnonvarojen käyttötapa sekä liiallinen jätteentuotto. EU pyrkii vastaamaan näihin haasteisiin asettamalla tiukat ympäristöstandardit ja edistämällä uusia työskentelytapoja ja puhtaampaa teknologiaa.
Uusi Euroopassa kehitetty ympäristöystävällinen teknologia voi myös lisätä taloutemme kilpailukykyä ja luoda näin työpaikkoja ja rahoittaa sosiaalista kehitystä.
Euroopan unioni
Kestävän kehityksen edistäminen
EU:n toiminnan pe 14414c222o rusta
Ilmastonmuutoksen aiheuttama haaste
Luonnon ja maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden merkitys
Turvallinen ja terve ympäristö
Luonnonvarojen hallinta ja jätteenkäsittely
Katse yli rajojen
Edistyminen ympäristöasioissa - rahoituslähteet
Päätelmät
Lisätietoja
Kestävän kehityksen edistäminen
Euroopan unioni on sitoutunut kestävään kehitykseen. Tällä tarkoitetaan kehitystä, jonka ansiosta tulevat sukupolvet voivat nauttia paremmasta elämänlaadusta - ei pelkästään Euroopassa vaan maailmanlaajuisesti.
Kestävä kehitys edellyttää tasapainoa taloudellisen hyvinvoinnin, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja terveen ympäristön välillä. Jos näihin kolmeen tavoitteeseen pyritään samanaikaisesti, ne voivat vahvistaa toisiaan. Ympäristöä suosiva politiikka saattaa olla hyväksi innovaatioille ja kilpailukyvylle. Nämä puolestaan edistävät talouskasvua, joka on olennaisen tärkeää sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kestävään kehitykseen kuuluu siis ympäristön laadun suojelu ja parantaminen. Maailmanlaajuisesti tämä merkitsee, että turvataan maapallon kyky pitää elämää yllä kaikessa sen monimuotoisuudessaan ja että otetaan huomioon planeettamme luonnonvarojen rajallisuus.
Suojelemalla ympäristöä EU ei pyri pelkästään ratkomaan pakottavimpia ongelmia vaan ottaa samalla myös huomioon kansalaistensa toiveet. Tutkimuksista on jatkuvasti käynyt ilmi, että suurin osa EU:n kansalaisista odottaa päättäjien kiinnittävän ympäristöpolitiikkaan yhtä paljon huomiota kuin talous- tai sosiaalipolitiikkaan.
EU pyrkii tämän vuoksi varmistamaan, ettei millään sen talouselämän, yhteiskunta-asioiden ja ympäristöpolitiikan alalla tekemillä päätöksillä ole haitallisia vaikutuksia kumpaankaan muuhun alaan. Kun päätöksiä siis tehdään maatalouden, kalastuksen, liikenteen, energian, kaupan, kehitysyhteistyön jne. aloilla, otetaan aina huomioon ympäristönäkökohdat.
Ympäristöpolitiikan alalla tehtävät EU:n päätökset perustuvat tiettyihin perusperiaatteisiin. Ehkäisy on jälkien siivoamista suotavampaa: on parempi puuttua saastumiseen sen alkulähteellä kuin korjata sen vaikutuksia. Saastuttajien on maksettava aiheuttamansa ympäristön pilaantuminen - ja jos on vankkaa osviittaa kehittymässä olevasta ympäristöongelmasta, varotoimiin ryhdytään, vaikkei käytettävissä olisikaan täydellisiä tieteellisiä tietoja.
EU:n laajuisessa ympäristöpolitiikassa on järkeä, koska kaikilla EU:n kansalaisilla on oikeus samaan ympäristönsuojelun tasoon ja yrityksillä on oikeus toimia samoissa kilpailuolosuhteissa. Joustavuus on kuitenkin keskeinen periaate. Erilaiset kansalliset olosuhteet olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon, ja jotkin päätökset on parasta tehdä paikallistasolla.
EU ei myöskään esitä lainsäädäntöä tai politiikkaa kuulematta ensin sidosryhmiä. Näihin kuuluvat kansalaisjärjestöt, yhdistykset ja asiantuntijat. Euroopan komission tehtyä ehdotuksen siitä käydään laajaa keskustelua demokraattisesti valittujen edustajien keskuudessa Euroopan parlamentissa samoin kuin EU:n ministerineuvostossa ennen lopullisen päätöksen tekemistä.
Ympäristöpolitiikan kehittäminen, hyväksyminen, täytäntöönpano ja arvioiminen kuuluvat EU:n toimielimille (Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio) sekä EU:n jäsenvaltioiden hallituksille. Tämän prosessin kuluessa ne voivat pyytää riippumatonta ympäristötietoa Kööpenhaminassa sijaitsevalta Euroopan ympäristökeskukselta. Keskuksella on 31 jäsenvaltiota - 25 EU:n jäsenvaltiota sekä Bulgaria, Islanti, Liechtenstein, Norja, Romania ja Turkki. Myös Sveitsi ja kaikki Balkanin maat tekevät yhteistyötä keskuksen kanssa.
EU:n ympäristöpolitiikka sinällään ei ole uutta. Nykyinen ympäristöä koskeva toimintaohjelma, joka kestää vuoteen 2012, on lajissaan kuudes. Sen perustana on 30 vuotta toimintaa, jolla on jo saatu aikaan paljon hyvää - puhtaampi ilma ja vesi, suojelualueiden kasvu, parempi jätehuolto, ympäristönäkökohtien parempi huomioonotto ennen kaavoituspäätösten tekemistä ja ympäristöystävällisemmät tuotteet. Suunnattomia haasteita on vielä kuitenkin ratkaisematta.
Kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa on määritetty neljä painopistealuetta:
Ilmastonmuutos on keskeinen haaste tällä ja tulevilla vuosikymmenillä. EU:n pitkän aikavälin tavoitteena on estää maapallon lämpötilaa nousemasta enemmän kuin kaksi astetta esiteollisella kaudella vallinneesta tasosta. Tämä merkitsee sitä, että maailman on vuoteen 2050 mennessä vähennettävä kasvihuonekaasujen päästöjä vähintään 15 prosentilla ja todennäköisesti vieläkin enemmän verrattuna vuoden 1990 tasoon. Erityiskohteena on hiilidioksidi (CO2), jota syntyy poltettaessa hiilen, öljyn ja kaasun kaltaisia fossiilisia polttoaineita.
Luonnon ja biologisen monimuotoisuuden suojelu on tärkeää ei pelkästään siksi, että luonnonympäristö tuottaa mielihyvää, vaan ennen kaikkea siksi, että aavikoituminen sekä kasvi- ja eläinlajien ja geneettisen monimuotoisuuden häviäminen uhkaavat elintarvikevarantojamme. Nämä menetykset myös kuluttavat loppuun luonnonvaroja, joita käytetään usealla eri teollisuudenalalla rakennustoiminnasta lääkkeisiin.
Ympäristön laatu vaikuttaa suoraan terveyteemme ja elämänlaatuun. Ympäristötekijöiden aiheuttamat sairaudet ovat lisääntymässä. EU:n tavoitteena on saada aikaan ympäristö, joka ei vahingoita terveyttä ja jonka avulla voidaan pitää yllä nykyistä elämänlaatua.
Talouskasvu kuluttaa luonnonvaroja ja synnyttää jätettä. EU:n tavoitteena on vähentää luonnonvarojen käytön ympäristövaikutuksia ja synnyttää vähemmän jätettä mutta säilyttää sama talouskasvun taso. Tämä merkitsee sitä, että on käytettävä enemmän uusiutuvia luonnonvaroja (kunhan niiden käyttö on kestävällä pohjalla), kierrätettävä enemmän ja hallittava jäljelle jäävää jätettä paremmin.
Jotkin näistä painopisteistä on otettu osaksi temaattisia strategioita, joilla on omaksuttu kokonaisvaltainen toimintamalli seuraavilla aloilla: maaperän suojelu, meriympäristön säilyttäminen, torjunta-aineiden kestävä käyttö, ilmansaasteet, kaupunkiympäristö, luonnonvarojen kestävä käyttö ja hallinta sekä jätteiden ehkäiseminen ja kierrätys.
Ekoinnovoinneista ja vihreästä tekniikasta ei ole hyötyä pelkästään ympäristölle. Ne tarjoavat myös talouskasvun mahdollisuuksia - niissä on järkeä liiketoiminnan kannalta ja ne lisäävät EU:n yritysten kilpailukykyä.
Ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen maailmanmarkkinoiden arvoksi arvioitiin yli 500 miljardia euroa vuonna 2003. Näin markkinat vastaavat kooltaan avaruusteollisuutta ja lääketeollisuutta. Näiden markkinoiden kasvunopeus on noin 5 prosenttia vuodessa, joten niiden kasvu on nopeampaa kuin EU:n talouden yleinen kasvu. Näillä markkinoilla syntyy myös uusia työpaikkoja.
EU hyödyntää tilaisuutta parhaansa mukaan. EU:lla on edelläkävijän etulyöntiasema jo tuulivoimatekniikan alalla. Ympäristöteknologiaa koskevassa toimintasuunnitelmassa pyritään antamaan EU:lle etulyöntiasema myös muun ympäristötekniikan alalla. Toimintasuunnitelma helpottaa rahoituksen hankkimista uudelle tekniikalle ja sen suorituskyvyn arvioimista. Lisäksi toimintasuunnitelmassa edistetään parhaita toimintamalleja ja kannustetaan jäsenvaltioiden keskus- ja paikallisviranomaisia ostamaan ympäristöystävällisiä tuotteita ja palveluja.
Ympäristönsuojelu voi näin ollen vaikuttaa myönteisesti taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Ympäristönsuojelusta hyötyvät kaikki.
EU edistyy kaikissa näissä kysymyksissä ja pyrkii samalla estämään, ettei aiemmista saavutuksista livetä. Voimassa olevan lainsäädännön täysipainoinen ja asianmukainen täytäntöönpano on prioriteetti. Euroopan komissio valvoo järjestelmällisesti sitä, saattavatko jäsenvaltiot EU:n politiikan täysimääräisesti ja ajallaan osaksi kansallista lainsäädäntöään ja pannaanko näitä kansallisia sääntöjä asianmukaisesti täytäntöön.
Jos jäsenvaltio ei ole pitänyt lupauksiaan, komissio voi saattaa asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tuomioistuin voi antaa itsepintaisimmin yhteisön lainsäädäntöä rikkoville jäsenvaltioille sakot. Yritykset, jotka eivät noudata tiettyjä vaatimuksia, saattavat seuraamusten lisäksi joutua maksamaan aiheuttamansa ympäristövahingon siivoamisen.
Ilmastonmuutos on yksi suurimmista planeettaamme uhkaavista ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen liittyvistä haasteista. Maapallon keskimääräinen lämpötila on 1900-luvulla noussut noin 0,6 celsiusastetta. On olemassa vahvaa näyttöä siitä, että suurin osa maapallon lämpenemisestä viimeisten 50 vuoden aikana voidaan laskea ihmisen toiminnasta johtuvaksi. Syynä tähän ovat erityisesti fossiiliset polttoaineet, joita poltetaan energian tuottamiseksi ja liikenteessä, sillä ne vapauttavat ilmakehään hiilidioksidin kaltaisia kaasuja, jotka lämmittävät maapallon pintaa.
Lämpötilan nousu nostattaa merenpintaa, kun napajäätiköt sulavat. Merenpinnan nousu vaarantaa rannikkoalueet ja pienet saaret. Ilmastonmuutos lisää säätilan epävakautta ja synnyttää enemmän myrskyjä ja kuivuutta ja niiden myötä tulvia ja vesipulaa. Tietyt taudit, kuten malaria, leviävät uusille alueille. Jotkin lajit kuolevat sukupuuttoon, koska ne eivät kykene selviämään muutoksesta. Viljelykasvien tuotanto tulee muuttumaan. Kokonaisten yhteisöjen toimeentulo ja jopa selviytyminen on uhattuna tietyissä maailman osissa. Muualla luonnonympäristö ja se, millä tapaa sitä käytetään, saattavat muuttua radikaalisti. Jotkin näistä muutoksista ovat jo peruuttamattomia.
Tarvittavien mukautusten vähentämiseksi minimiinsä ja pahimpien uhkien torjumiseksi EU:n on käytettävä enemmän sellaisia tuotteita ja toimintoja, joiden kasvihuonekaasupäästöt ovat pienemmät. Teollisuus-, liikenne- ja energiapolitiikassa on siis pyrittävä pienempiin hiilipäästöihin. Fossiilisia polttoaineita on käytettävä tehokkaammin, ja ne on korvattava uusiutuvilla energianlähteillä, kuten tuuli- ja aurinkovoimalla. On jo ryhdytty muutamiin toimiin, joilla pyritään saamaan EU:n hiilipäästöt vähäisemmiksi, ja joitakin tavoitteita on jo asetettu.
Esimerkiksi pakkausmerkintäsäännöissä annetaan ostopäätöstä tekeville kuluttajille tietoa jääkaappien, pesukoneiden tai muiden kodinkoneiden energiatehokkuudesta. Energiatehokkuuteen tähtäävillä standardeilla vähennetään rakennusten lämmitys- ja ilmastointitarpeita, joihin tätä nykyä kuluu 40 prosenttia EU:n energiasta.
EU on sopinut, että vuoteen 2010 mennessä 21 prosenttia sähköstä tuotetaan uusiutuvilla energianlähteillä, kuten biomassalla tai tuuli- tai aurinkovoimalla. Kaikki EU-maat pyrkivät pääsemään tähän tavoitteeseen. Ne ovat lisäksi sitoutuneet lisäämään biopolttoaineiden osuutta liikenteessä käytetyistä polttoaineista 5,75 prosenttiin tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.
Siellä, missä fossiilisia polttoaineita on edelleen käytössä, saattaa olla mahdollista vangita hiilipäästöt ja sijoittaa ne käytöstä poistettuihin kaivoksiin tai öljy- ja kaasukentille sen sijaan, että ne vapautettaisiin ilmakehään. Tästä on jo käynnissä kokeiluja.
Siirtyminen puhtaampiin polttoaineisiin
EU:n on ehdottomasti siirryttävä puhtaampiin energian ja polttoaineiden lähteisiin voidakseen täyttää vuonna 1997 tehdyn Kioton pöytäkirjan vaatimukset. Ensimmäisenä vaiheena kansainvälisessä sopimuksessa edellytetään EU:n ja muiden kehittyneiden maiden vähentävän hiilidioksidi- ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjään vuoteen 2012 mennessä. Tähän tavoitteeseen pyrkiessään EU-maat ovat luoneet maailman ensimmäisen kasvihuonekaasujen kansainvälisen päästökauppajärjestelmän.
Järjestelmä kattaa reippaasti yli 11 000 energiaintensiivistä laitosta eri puolilla EU:ta. Näiden laitosten osuus EU:n hiilidioksidipäästöistä on lähes puolet. Hallitukset myöntävät laitoksille päästöoikeuksia, joissa ilmoitetaan, kuinka paljon hiilidioksidipäästöjä niillä saa olla vuodessa. Ne, joiden päästöt ovat pienemmät, voivat myydä ylimääräiset päästöoikeutensa laitoksille, jotka eivät pärjää päästörajoituksissaan yhtä hyvin eivätkä pysy tavoitteessaan.
Järjestelmän avulla varmistetaan, että vähennykset tehdään siellä, missä se on halvinta, antamalla yritysten valita, ostavatko ne päästöoikeuksia vai investoivatko ne päästöjä vähentävään teknologiaan. Lisäksi järjestelmällä edistetään ilmastoystävällisen teknologian käyttöä ja lisätään EU:n kilpailuetua, koska tällaisen teknologian maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa.
Kioton pöytäkirjan lisäksi näköpiirissä on mahdollisuus tuottaa sähköä käyttäen uutta teknologiaa, joka perustuu uusiutuvista energianlähteistä saatavaan vetyyn. Tutkimustyötä tarvitaan kuitenkin vielä paljon, ennen kuin teknologiasta tulee käyttökelpoista. EU rahoittaa joitakin tutkimustoimia, ja Euroopan komissio on perustanut vetyä ja polttokennoja käsittelevän eurooppalaisen teknologiayhteisön koordinoimaan kaikkea EU:n työtä tällä alalla.
Ilmastonmuutoksen torjunta on valtava haaste, mutta sillä on suurta merkitystä planeettamme tulevaisuuden kannalta. Lisäksi sen avulla parannetaan ilmanlaatua, ja siitä syntyy taloudellista hyötyä, kun EU:n riippuvuus öljyn ja kaasun tuonnista vähenee eikä fossiilisten polttoaineiden hinnannousu enää vaikuta siihen niin herkästi.
Luonnon ja biologisen monimuotoisuuden merkitys
Ihmisten toiminta ja tunkeutuminen luonnonympäristöön uhkaa kasveja, eläimiä ja mikro-organismeja. Syinä tähän ovat huono kaavoitus, tuhlaileva maankäyttö, liikakalastus ja tehoviljely, johon liittyy suurimittaista torjunta-aineiden käyttöä.
Ihmiset tarvitsevat selviytyäkseen esimerkiksi lintuja, joilla on elintärkeä tehtävä metsien, kosteikkojen ja meriympäristön kaltaisissa luonnon ekosysteemeissä. Kuitenkin lähes puolta Euroopan lintulajeista uhkaa sukupuuttoon kuoleminen tai huomattava vähentyminen. Tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin 23:a yleistä maaseutuympäristössä elävää lintulajia ja 24:ää yleistä metsälintulajia 18:ssa Euroopan maassa, kävi ilmi, että lintujen määrä väheni 71 prosentilla vuosina 1980-2002. Lintuja pidetään hyvinä biologisen monimuotoisuuden yleistä tilaa kuvaavina indikaattoreina, joten niiden määrän vähentyminen on hälyttävä merkki.
Euroopan luonnonmaisemista ja eläin- ja kasvikannasta välittämisessä ei ole kyse pelkästään virkistysalueiden suojelusta. Elinympäristömme auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta (koska metsät voivat sitoa itseensä hiiltä), ehkäisemään eroosiota (joka on syypää tulviin) ja tuottaa lisäksi luonnonvaroja teollisuudelle ja energiantuotantoon
Malahiden kokouksen viesti
Biologista monimuotoisuutta koskeva unionin politiikka perustuu kuudenteen ympäristöä koskevaan toimintaohjelmaan, mutta siinä otetaan huomioon myös Malahidessa, Irlannissa vuonna 2004 pidetyn kansainvälisen konferenssin viestiin sisältyvät 18 tavoitetta biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi EU:ssa ja maailmanlaajuisesti. Tavoitteet eivät kata pelkästään nykyisten lajien suojelua, vaan päämääränä on myös estää ja hillitä muualta tuotujen tai (esimerkiksi laivojen lastin mukana) kulkeutuneiden lajien tunkeutumista elinympäristöihin. Ne saattavat järkyttää ekosysteemien tasapainoa.
EU on sitoutunut pysäyttämään biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen alueellaan. Lisäksi se tekee Yhdistyneiden Kansakuntien piirissä yhteistyötä muiden maiden kanssa vähentääkseen merkittävästi biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä maailmanlaajuisesti tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.
EU:n tärkeimpiä työvälineitä ovat sen biologista monimuotoisuutta koskeva strategia samoin kuin kaksi sitovaa säädöstä - luontotyyppidirektiivi ja lintudirektiivi. Lisäksi EU antaa rahoitusta toiminnan edistämiseksi kaikilla näillä kolmella alalla.
Biologista monimuotoisuutta koskevalla strategialla on määrä varmistaa, että kaikessa lainsäädännössä ja politiikassa otetaan huomioon biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvat vaikutukset. Kyseeseen tulevat erityisesti seuraavat alat: maatalous, kalastus, metsätalous, matkailu, kauppa, kehitysyhteistyö, rakentaminen, infrastruktuurit ja kaivannaistoiminta. Huomioon otetaan myös koheesiopolitiikka, jolla vähennetään taloudellista, ympäristöön liittyvää ja sosiaalista eriarvoisuutta EU:ssa ja jolla on vaikutusta kaupunki- ja maaseuturakentamisen suunnitteluun. Strategiassa on myös otettu huomioon tarve säilyttää maailman geneettisiä voimavaroja sekä alkuperäisyhteisöjen ja paikallisyhteisöjen tietoa ja tapoja.
Toimiin on jo ryhdytty. Esimerkiksi EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa on uudistettu, jotta viljelijöitä palkittaisiin luonnonympäristömme kohentamisesta. Yhteisessä kalastuspolitiikassa kiinnitetään nykyään yhä tarkemmin huomiota kalakantojen säilyttämiseen. EU:n rahoittaessa uutta liikenteen infrastruktuuria on tie- ja rautatieyhteyksien suunnittelussa otettava huomioon ympäristövaikutukset. Ne on sijoitettava siten, että suojellaan biologista monimuotoisuutta.
Elinympäristöjen ja lintujen suojelu
Luontotyyppidirektiivissä EU-maat sitoutuvat suojelemaan kasveja ja eläimiä ja niiden elinympäristöjä ja osoittamaan alueet, joista voidaan muodostaa suojelualueiden Natura 2000 -verkosto. Natura 2000 -verkosto perustuu ensisijaisesti paikallisten yhteistyökumppaneiden, kuten paikallisvaltuutettujen ja maa-alueiden omistajien tai haltijoiden, kanssa tehtyihin sopimuksiin. Näiden tuki antaa parhaan takeen verkoston menestymisestä pitkällä aikavälillä.
Lintudirektiivin mukaisesti EU-maat perustavat erityisiä suojelualueita uhanalaisille ja muuttolintulajeille. Nämäkin alueet muodostavat osan Natura 2000 -verkostoa. Direktiivissä myös kielletään lintuja uhkaava toiminta, kuten niiden pesien hävittäminen tai niiden munien kerääminen, ja rajoitetaan oikeutta metsästää lintuja. Lajiensuojelun toimintasuunnitelmassa edistetään uhanalaisimpien lajien elpymistä.
Biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen: maailmanlaajuinen haaste
EU:n toimet biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi eivät rajoitu EU-maihin. EU ei myöskään tee biologisen monimuotoisuuden maailmanlaajuista köyhtymistä koskevia sitoumuksia ryhtymättä asiaa koskeviin lisätoimiin.
Yksi monista EU:n rahoittamista biologiseen monimuotoisuuteen liittyvistä hankkeista EU:n ulkopuolella on kosteikkojen säilyttämiseen tähtäävä hanke kolmessa Välimeren eteläpuolisessa maassa. Hanke saa EU:n tukea yli 600 000 euroa vuosina 2004-2006, ja sillä autetaan säilyttämään kosteikkoja Reghaiassa Algeriassa, Merja Zergassa Marokossa ja Sebkhat El Kelbiassa Tunisiassa.
Reghaiassa ollaan yhdessä paikallisten viljelijöiden ja paikallisten instituutioiden kanssa laatimassa kaikkien aikojen ensimmäistä kosteikkojen hallintasuunnitelmaa.
Merja Zergassa kosteikkoja saastuttavat maatalous, lähellä kulkeva moottoritie sekä kaupunkirakentaminen ja teollisuuden kehitys, joten EU auttaa Marokon viranomaisia laatimaan ja panemaan täytäntöön lainsäädäntöä tämän kehityksen valvomiseksi.
Sebkhat El Kelbiassa EU auttaa Tunisian viranomaisia panemaan täytäntöön nykyisen toimintasuunnitelman, jotta voitaisiin säilyttää alueen kosteikkojen erityinen luonnonarvo biologisen monimuotoisuuden suojelualueena ja kehittää niitä virkistysalueina.
EU keskittyy vahvistamaan näiden maiden omia valmiuksia suojella kosteikkoalueitaan ja hallita niitä siten, että säilytetään biologinen monimuotoisuus ja synnytetään samalla taloudellista ja sosiaalista hyötyä kestävän matkailun muodossa. Rahoitus kanavoidaan Välimeren alueen kosteikkojen suojeluun keskittyvän MedWet-aloitteen kautta.
Hallitusten perimmäisiin velvoitteisiin kuuluu varmistaa, että luonnon saastuminen ei vaaranna kansanterveyttä. Tässä on järkeä myös talouden kannalta. Ympäristöstä johtuvat sairaudet tulevat kalliiksi terveydenhoidon, lääkkeiden, sairauslomien, tuottavuuden alenemisen, työkyvyttömyyden ja varhaiseläkkeiden mittareilla mitattuna. Nämä kustannukset ovat usein suuremmat kuin ehkäisytoimista aiheutuvat kustannukset.
Euroopan unioni on jo pitkään pyrkinyt suojelemaan työterveyttä ja ehkäisemään ilman, veden ja ravintoketjun saastumista erilaisista lähteistä, kuten bensiinin sisältämästä lyijystä tai paristojen sisältämistä kemikaaleista. Ympäristötekijöiden aiheuttamien sairauksien esiintyvyys on kuitenkin lisääntymässä.
Kemikaaleilla on tältä osin merkitystä, mutta suurimmasta osasta kemikaaleja on saatavilla vain summittaiset ja epätäydelliset tiedot. EU on tämän vuoksi kehittänyt REACH-järjestelmän, jolla tarkoitetaan kemikaalien rekisteröintiä, arviointia ja lupamenettelyä.
Kemikaalien tuottajien ja maahantuojien on tämän järjestelmän puitteissa rekisteröitävä arviolta 30 000 laajalti käytettyä ainetta eli annettava tiedot niiden ominaisuuksista, vaikutuksista ja käyttötarkoituksista sekä turvallisista tavoista käsitellä niitä.
Tuottajien ja maahantuojien on lisäksi toimitettava nämä tiedot kaikille, jotka käyttävät kemikaaleja tuotantoprosesseissaan. Näin lisätään työpaikkojen ja lopputuotteiden turvallisuutta. REACH-järjestelmä helpottaa myös uusien kemikaalien saattamista markkinoille ja edistää näin osaltaan sellaisen kestävän ja kilpailukykyisen kemianteollisuuden syntymistä, jonka tuotteet täyttävät tiukat turvallisuusvaatimukset.
Lisäksi on hankittava enemmän tietoa epäpuhtauksien ja ihmisten terveyden välisestä monimutkaisesta vuorovaikutuksesta, sillä ihmiset altistuvat lukuisille eri epäpuhtauksille, joista yhdessä aiheutuu "cocktail-vaikutus". Ympäristöä ja terveyttä koskeva toimintasuunnitelma antaa lisätietoa tästä vaikutuksesta - terveyteen ja ympäristöön keskittyneen tutkimuksen ja pitkäaikaisen seurannan ansiosta. Saatua tietämystä käytetään vähentämään epäpuhtauksista ihmisten terveydelle aiheutuvaa uhkaa.
Kasvavat yhdyskuntajätevuoret ovat silmiinpistävin osoitus siitä, miten ihmiset käyttävät luonnonvaroja piittaamatta ympäristövaikutuksista. Luonnonvarojen kaivaminen tai keruu luonnosta voi myös saastuttaa maaperää, vesistöjä ja ilmakehää. Osassa kaivannaistoimintaa esimerkiksi käytetään kemikaaleja, jotka saattavat päätyä vesijohtoihimme, jos niitä ei valvota huolellisesti. Puut sitovat itseensä hiiltä ja voivat näin vähentää kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. Puiden kaataminen ilman, että tilalle istutetaan uusia taimia, vahingoittaa luonnollista elinympäristöämme ja pahentaa lisäksi ilmastonmuutosta. Ihmiset saastuttavat ilmakehää ajaessaan autoa, lentäessään ja lämmittäessään kotiaan. Kiinnittämällä enemmän huomiota siihen, miten luonnonvaroja tuotetaan ja käytetään, voidaan vähentää kaikkia näitä haitallisia vaikutuksia ja jättää enemmän luonnonvaroja tuleville sukupolville.
Ratkaisuna on omaksua tuotteen koko elinkaaren kattava ajattelutapa. Jos tuotteet onnistutaan valmistamaan vähemmillä raaka-aineilla ja käyttäen enemmän kierrätettävissä olevia tai uusiutuvia luonnonvaroja, tuloksena on vähemmän jätettä tuotteen käyttöiän aikana ja sen päättyessä. Jos energiatehokkuus otetaan huomioon jo tuotteen suunnitteluvaiheessa, säästetään tuotteen käyttöiän aikana energiaa.
Euroopan unionissa syntyy vuosittain 3,5 tonnia kiinteää jätettä jokaista kansalaista kohden. Suurin osa siitä päätyy joko kaatopaikalle tai poltetaan jätteenpolttolaitoksessa. Molemmista vaihtoehdoista syntyy ympäristövahinkoja. Kaatopaikat vievät yhä enemmän arvokasta maapinta-alaa ja voivat lisäksi saastuttaa ilmaa, vesistöjä ja maaperää ja vapauttaa kasvihuonekaasuja ilmakehään.
Kaatopaikkojen sijasta olisi siis parempi ottaa täysi hyöty muista vaihtoehtoisista menetelmistä, joita ovat esimerkiksi jätteen syntymisen ehkäiseminen, tehokkaampi kierrätys ja korkealuokkainen kompostointi. Jätteenpoltto on myös vaihtoehto kaatopaikoille, mutta siinä on käytettävä parasta tekniikkaa EU:n lainsäädännön mukaisesti. Näin varmistetaan, että dioksiinien kaltaisten haitallisten epäpuhtauksien päästöjä vähennetään huomattavasti ja että polttoprosessista syntyy lisäksi energiaa sähkön- ja lämmöntuotantoa varten.
EU on jo ottanut käyttöön erinäisiä toimenpiteitä, joilla vähennetään loppukäsittelyyn päätyvän jätteen määrää. EU on esimerkiksi asettanut tavoitteet sen pakkausjätteen määrästä, joka on kierrätettävä, ja säännöt paristojen, sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (esim. tietokoneiden), ajoneuvojen ja renkaiden hävittämisestä. Lisäksi EU pyrkii kehittämään teknologiaa, jolla loppukäsittelyyn menevä jäte voidaan pakata tiiviimmin.
Autot ovat yksi esimerkki siitä, miten jätteiden syntymistä ehkäistään. EU:ssa romutetaan vuosittain miljoonia autoja. EU on jo sopinut lyijyn ja elohopean kaltaisten haitallisten aineiden käytön rajoittamisesta, jotta näitä aineita olisi vähemmän hävitettävänä siinä vaiheessa, kun ajoneuvo päätyy romutettavaksi. Lisäksi on rajoitettu sitä, kuinka suuri osuus romutetusta autosta voidaan hävittää lopullisesti kierrätyksen sijasta. Enimmäismäärä on 20 prosenttia vuonna 2006, mistä se laskee 15 prosenttiin vuonna 2015. Vuonna 2007 on oltava käytettävissä valmiudet romuttaa kaikki autot valmistajan kustannuksella.
EU on keventänyt näiden tavoitteiden saavuttamiseen liittyviä kustannuksia antamalla rahoitusta tutkimustoiminnalle, jossa tarkastellaan innovatiivisia ratkaisuja ajoneuvojen purkamiseksi, materiaalien kierrättämiseksi, romuajoneuvojen murskaamisesta syntyvän jäännösmateriaalin käyttämiseksi ja käsittelemiseksi ja renkaiden käyttöiän pidentämiseksi. EU auttaa rahoittamaan tutkimusta, jossa pyritään löytämään uusia markkinoita jätemateriaaleille ja EU:n ulkopuolisia markkinoita näissä ohjelmissa kehitetylle teknologialle.
EU:n tämänkaltaisilla aloilla rahoittama työ antaa teollisuudelle kimmokkeen tehdä vapaaehtoisia sopimuksia ympäristönsuojelun edistämiseksi ja toteuttaa uusia toimenpiteitä, joilla edistetään kestävää tuotantoa ja jätteenhallintaa.
Useat hyödykkeiden ja palveluiden tuottajat eivät tyydy pelkästään täyttämään EU:n ympäristölainsäädännön vähimmäisvelvoitteita. Tällaiset toimijat voidaan tunnistaa EU:n sponsoroimien logojen avulla. Näitä ovat Euroopan ympäristömerkki, kukka, ja EMAS-logo. Ympäristömerkki annetaan tuotteille ja EMAS-logo myönnetään yrityksille. EMAS on lyhenne sanoista ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (Eco-Management and Audit Scheme).
Kukkamerkki on myönnetty noin 300 tuotteelle ja palvelulle, jotka on tuotettu jossakin EU-maassa, Islannissa, Liechtensteinissa tai Norjassa. Eri tuoteryhmiin kuuluville eri tuotteille laaditaan kriteerit, kun on ensin huolellisesti tutkittu tuotteen koko elinkaari. Tarkastelussa otetaan huomioon raaka-aineen hankinta tuotantoa edeltävässä vaiheessa samoin kuin valmistus, jakelu ja lopullinen hävittäminen. Merkki on myönnetty hyvin erilaisille tuotteille ja palveluille, kuten saippuoille ja pesuaineille, jääkaapeille ja tietokoneille, jalkineille ja vaatteille sekä hotelleille ja leirintäalueille.
EMAS-logo on osoitus siitä, että yritys tai paikallisviranomainen ottaa toiminnassaan huomioon ympäristökriteerit. Organisaatio, jolle on myönnetty tämä logo, on tehnyt kaikesta toiminnastaan ympäristökatselmuksen, sillä on sisäinen ympäristöasioiden hallintajärjestelmä ja se on toteuttanut riippumattoman ympäristöauditoinnin. Lisäksi se on laatinut raportin ympäristönsuojelun tasosta omassa organisaatiossaan samoin kuin täsmällisiä suunnitelmia tilanteen parantamiseksi. EMAS-logo on esillä yli 4 000 sijoituspaikassa yli 3 000:ssa eri organisaatiossa. Useimmat niistä ovat teollisuusyrityksiä, mutta mukana on myös palvelualan yrityksiä ja paikallisviranomaisia.
Ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen, ympäristön heikkenevä tila ja jätteet ovat maailmanlaajuisia ongelmia. EU:lla on maailman suurimpana kaupparyhmittymänä, maailman toiseksi suurimpana taloutena ja merkittävänä poliittisena mahtina kansainvälisiä velvoitteita. On myös EU:n oman edun mukaista pyrkiä selvittämään maailmanlaajuisia ympäristökysymyksiä. Meriympäristön luontotyyppien pilaantuminen maailman toisella puolella vaikuttaa EU:n elintarvikkeiden saantiin. Öljyä saattaa valua EU:n vesille tankkereista, jotka on rekisteröity EU:n ulkopuolisissa maissa. Maapallon yläpuolella 10-50 kilometrin korkeudessa oleva otsonikerros suojaa maapalloa auringon haitalliselta ultraviolettisäteilyltä, joten otsonikerroksen ohentuminen vaikuttaa kaikkiin maapallon ihmisiin - riippumatta siitä, sijaitseeko otsonikerrosta heikentävää ainetta sisältävä jääkaappi omassa kotitaloudessamme vai maailman toisella puolella.
EU on tämän vuoksi aktiivisesti mukana neuvottelemassa kansainvälisistä ympäristöalan sopimuksista. Jotkin niistä tunnetaan hyvin - esimerkkeinä kasvihuonekaasupäästöjä koskeva Kioton pöytäkirja ja otsonikerrosta heikentäviä aineita koskeva Montrealin pöytäkirja. Monilla muillakin on ratkaiseva merkitys ympäristön tilan parantamisessa. Sopimuksia on tehty lukuisista eri aiheista, joista esimerkkeinä mainittakoon ilman saastuminen, biologinen monimuotoisuus, uhanalaisten lajien, vaarallisten kemikaalien ja muuntogeenisten organismien kauppa, jätteiden siirrot, aavikoituminen, luonnonkatastrofit, vesistöjen hallinta ja ympäristötiedon julkinen saatavuus.
Lisäksi EU on sitoutunut ottamaan ympäristönäkökohdat huomioon muiden maiden kanssa tekemissään sopimuksissa. Tässä ei ole kyse pelkästään hankkeiden rahoittamisesta, vaan EU myös auttaa näitä maita hankkimaan sellaiset hallinnolliset valmiudet, että ne voivat toteuttaa kestävää ympäristöpolitiikkaa pitkällä aikavälillä. Cotonoun sopimus, joka koskee EU:n suhteita lähes 80:een Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueella sijaitsevaan kehitysmaahan (AKT-maat), sisältää erityisen ympäristönsuojelua sekä luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hallintaa käsittelevän luvun. Siinä määritellään painopistealueiksi muun muassa trooppiset metsät, vesivarat, kalavarat, luonnon monimuotoisuus, herkästi haavoittuvat ekosysteemit (kuten koralliriutat), uusiutuvat energianlähteet, maaseudun ja kaupunkien kestävä kehittäminen, aavikoituminen, kuivuus, metsien häviäminen, kestävään kehitykseen perustuva matkailu sekä vaarallisen jätteen kuljetus ja käsittely.
EU on lisäksi vankasti sitoutunut panemaan täytäntöön Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa tehdyt kestävää kehitystä koskevat sitoumukset. Tavoitteena on yhdistää köyhyyden hävittäminen kestävään tuotantoon ja kulutukseen ja suojella luonnonvaroja, jotka ovat olennaisen tärkeitä tulevien sukupolvien taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta.
EU antaa rahoitusta auttaakseen jäsenvaltioitaan panemaan täytäntöön EU:n ympäristölainsäädäntöä ja rahoittamaan ympäristöä koskevia parannuksia. Suurin osa ympäristönsuojelutoimiin myönnettävistä varoista on peräisin EU:n rakennerahastosta ja koheesiorahastosta. Näiden rahastojen tavoitteena on pienentää kuilua (myös ympäristönormeissa olevien erojen osalta) EU:n köyhien ja rikkaiden alueiden välillä.
Rahoitusta saadaan myös maaseudun kehittämistä koskevasta EU:n rahastosta, josta tuetaan ympäristöystävällisiä viljelymenetelmiä. EU-jäsenyyttä hakeneet maat saavat liittymistä edeltävää rahoitusta, jolla autetaan niitä panemaan täytäntöön EU:n ympäristölainsäädäntö.
EU tukee esimerkiksi ohjelmia, joilla parannetaan julkista liikennettä ja autetaan saamaan rahtikuljetukset maanteiltä laivoille ja juniin. Tällä tavoin on osaltaan voitu rajoittaa hiilidioksidipäästöjä Italiassa.
Puolalle annettiin rahoitusta vedenkäsittelyn parantamiseen sen valmistautuessa EU-jäsenyyteen. Tämän rahoituksen avulla Szczecinin kaupungin juomavesihuolto ja jäteveden puhdistus saatiin vastaamaan EU:n vaatimuksia. Rahoitus myönnettiin EU:n tukina ja Euroopan investointipankin lainoina. Tällaiset lainat ovat myös merkittävä rahoituksen lähde parannettaessa ympäristöä ja infrastruktuuria EU:ssa ja sen naapurimaissa.
|
Perinteisen viljelyn ja nykyaikaisen luonnonsuojelun yhdistäminen Yorkshire Dalesin luonnonpuistossa Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutetaan Limestone country -nimistä Life-ohjelmaan kuuluvaa luontohanketta. Hankkeessa pyritään palauttamaan ylängön kalkkikivimaisemaan perinteinen laiduntaminen kannustamalla viljelijöitä siirtymään jälleen karaistuneisiin karjarotuihin ja jatkamaan maan viljelyä. Kalkkikivialueen dramaattiset maisemat ovat syntyneet vuosisatojen laiduntamisen tuloksena. Jos laiduntaminen häviäisi, katoaisivat myös useat puolittain luonnontilaiset elinympäristöt. Hanketta toteutetaan 15 pilottitilan kanssa, ja sillä pyritään saamaan aikaan uusia viljelyjärjestelmiä ja maatalouden ympäristötoimenpiteisiin liittyviä tukipaketteja. Suojelutoimien taloudellinen kannattavuus varmistetaan kytkemällä ne markkinointialoitteisiin. Hankkeella pyritään edistämään alueen taloudellista elpymistä osoittamalla, että sekä lampaita että karaistuneita karjarotuja pitävät yritykset voivat olla ympäristöystävällisiä ja tuottaa samalla voittoa. Hankkeesta saatuja parhaita toimintamalleja käytetään edistämään tämäntyyppistä kestävää maataloutta kautta koko suojelualueiden Natura 2000 -verkoston. |
Lisäksi EU antaa solidaarisuusrahastostaan avustusta ympäristökatastrofeissa. Näihin katastrofeihin lukeutuvat metsäpalot, tulvat, öljyvuodot ja kemiallisten saasteiden pääsy vesistöihin.
Life-ohjelmasta myönnetään rahoitusta ympäristöhankkeisiin, joilla helpotetaan sellaisten uusien poliittisten toimenpiteiden käyttöönottoa, joissa esitellään ja levitetään parhaita toimintatapoja tai joilla autetaan toteuttamaan suojelualueiden Natura 2000 -verkosto. Esimerkkeinä hankkeista voidaan mainita Skjern-joen puhdistaminen Tanskassa ja luontotyyppien sekä villieläinten ja luonnonkasvien suojeluun tarkoitettujen alueiden hallintasuunnitelmat Kyproksella. Life-ohjelman esittelyhankkeissa on esitelty kompostointiteknologiaa biologisesti hajoavan orgaanisen yhdyskuntajätteen hävittämiseksi Latviassa ja tuettu festivaalien ja messujen ympäristönhoitojärjestelmiä Belgiassa. Life-ohjelmasta saavat rahoitusta myös jotkin EU:n naapurivaltiot. Hankkeisiin ovat kuuluneet Mustanmeren delfiinien suojelu Romaniassa ja kestävän liikenteen kehittäminen Albanian pääkaupungissa Tiranassa.
Ympäristöpolitiikan on ehdottomasti perustuttava luotettaviin tieteellisiin tietoihin ja asialliseen tietämykseen. Suuri osa tarvittavista tiedoista on peräisin tutkimusohjelmista, joita rahoitetaan EU:n monivuotisista tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmista. Näillä ohjelmilla on jo tähän mennessä autettu satoja hankkeita, jotka kattavat useita maita monilla eri aloilla ja joista esimerkkejä ovat seuraavat: ihosyövän riski ja biologiselle monimuotoisuudelle aiheutunut vahinko pohjoisnapa-alueen yläpuolella olevan otsonikerroksen ohenemisen vuoksi; viheralueiden merkitys laadukkaan kaupunkiympäristön kannalta; tietokoneohjelmistot, joiden avulla saastuneet alueet voidaan tunnistaa nopeammin; paremmat veden laadun seurantamenetelmät sekä halvempi aurinkovoima.
EU:n ympäristöpolitiikka ei ole staattista, vaan sitä ajantasaistetaan jatkuvasti uusien uhkien ja kehittymässä olevan teknologian ottamiseksi huomioon. Siinä otetaan vastaan uudet ajatukset parhaista toimintamalleista ja välineistä ympäristökysymysten käsittelyssä. Politiikkaa ei laadita tyhjiössä vaan sidosryhmien näkemykset otetaan huomioon. Tämä koskee erityisesti EU:n kansalaisia, joilla on oikeus vaatia korkeaa elämänlaatua niin itselleen kuin lapsilleen.
Jos haluat ilmaista kantasi EU:n ympäristöpolitiikkaan, voit ottaa yhteyttä
Lisäksi voit lähettää kysymyksiä tai kannanottoja Euroopan komissiolle:
Directorate-General for the Environment
Information Centre (BU-9 00/11)
European Commission
B-1049 Brussels
Belgium
Useita politiikan eri osa-alueita käsitteleviin keskusteluihin ja kuulemismenettelyihin voi tutustua osoitteessa https://europa.eu.int/yourvoice
Tietoa EU:n ympäristöpolitiikasta:
https://europa.eu.int/pol/env/index_fi.htm
Euroopan komission ympäristöportaali:
https://europa.eu.int/comm/environment/index_fi.htm
Kestävää kehitystä koskeva Euroopan komission portaali:
https://www.europa.eu.int/comm/sustainable/index_en.htm
Maailman luonnonsäätiön käsikirja EU:n ympäristörahoituksesta:
https://www.panda.org/downloads/europe/eufundingforenvironmentweb.pdf
|
