Helpoin tapa saada siimaan mutkia on suunnata viimeinen etuheitto korkealle ja pysäyttää vapa varsin pystyyn. Siiman suoristuttua ilmassa vapa lasketaan alas. siima seuraa mukana ja perho leijailee pehmeästi m 545o145f utkille laskeutuneiden siiman kärjen ja perukkeen jatkoksi.
Heittoon tarvittavan siiman pituus on hieman tavallista vaikeampi arvioida, sillä osa siimasta jää mutkille. Tarvittavaan ylimääräisen siiman määrään vaikuttavat koko heiton pituus ja se, kuinka ylös viimeinen etuheitto suunnataan. Mitä korkeampi etuheitto on sitä enemmän siimaan tulee mutkia j sitä enemmän "löysää" siimaa tarvitaan.
Laskuvarjoheitolla saadaan perholle jo paljon pidempi vapaa kulkumatka, kuin siima suoraksi heittämällä. Usein kuitenkin virta on niin monijuonteista , että pelkkä laskuvarjoheitto ei riitä. Ongelmia esiintyy erityisesti nopean virran poikki heitettäessä. Mutkia on vain siiman kärjessä ja muu osa siimasta on aivan suorana. Tarvitaan lisää pelivaraa.
Kun viimeisen etuheiton oietessa vavan kärkeä heiluttaa sivusuunnassa, saa siimaan yhden mutkan liikkeen suuntaan. Mitä suurempi heilautus, sitä suurempi mutka. Vavan kärjen nopea ravistaminen edestakaisin vetää koko siiman tiuhoille s-mutkille. Ne takaavat perholle jo huomattavan pitkän vapaan uinnin jopa lähes suoraan alavirtaan kalastettaessa.
Siimaan syntyviä mutkia on varsin helppo hallita. Pienellä harjoittelulla saa mutkan heitettyä juuri haluamaansa kohtaan. Tarkka kalastaja pystyy heittämään siimansa veteen siten, että mutkat mukailevat virran juonteita. Nopean virtauksen kohdalla siimamutkan tulee olla ylävirran ja hitaamman juonteen kohdalla alavirran puolella. Mitä nopeampi virtaus, sitä suurempi mutka.
Kalastettaessa rikkonaisessa tai nopeassa virtaavassa vedessä, varsinkin suoraan poikkivirtaan, on usein pakko käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, joilla perholle voidaan saada lisää vapaata uintimatkaa. Näppärä tapa on yhdistää s-heitto ja laskuvarjoheitto.
Viimeinen etuheitto suunnataan korkealle ja siimaan heilutetaan sopiva määrä mutkia. Pohjukan autettua vapa lasketaan alas, jolloin perho leijailee kevyesti veteen. Näin koko siimaan on saatu sopivia mutkia, heittosiimaan s-heitolla ja perukkeeseen laskuvarjoheitolla.
Rullausheitto on mitä mainioin sellaisiin paikkoihin, joissa ei ole takaheittotilaa. Pintaperholla kalastettaessa on kuitenkin hyvä, jos perho on ilmassa edes yhden takaheiton. Muuten siihen tarttunut vesi ei irtoa, vaan imeytyy hitaasti perhon materiaaleihin ja upottaa sen.
Kalastajan onkin hyvä harjoitella heittämään siima takaheitossa suoraan ylös. Taidosta on paljon apua kalastettaessa lähellä jyrkkää rantaa, jonka puiden oksisto suorastaa himoaa vaivalla sidottua perhokaunokaista.
Kuten jo moneen kertaan on todettu, siima kulkee juuri siihen suuntaan kuin se vavalla heitetään. Siiman heittäminen suoraan ylöspäin on tavallisella takaheitolla jokseenkin hankalaa. Vaikka kuinka yrittää, on lopputuloksena kuitenkin enemmän taakse- kuin ylöspäin suuntautuva pohjukka.
Siiman saa parhaiten heitettyä suoraan ylös kääntämällä vapaa pitelevän käden ylösalaisin ennen heittoa. Ote tuntuu aluksi hassulta, mutta on ainoa - eikä edes kovin vaikea - tapa heittää pystysuora takaheitto.
Pystysuora takaheitto eli amerikkalaisittain steeple castia aloitettaessa heittokäden peukalo on vavan alapuolella ja kela osoittaa ylöspäin. Vavan kärki pidetään lähellä veden pintaa, jotta heittoliikkeelle jää riittävästi tilaa. Heitto aloitetaan muutenkin niin alhaalta kuin mahdollista.
Vapaa työnnetään heitossa tasaisesti kiihdyttäen suoraan ylöspäin ja heittoliike päätetään terävästi kun käsi ja vapa sen jatkeena ojentuvat suoraksi pystyyn. Heitto saa olla varsin ripeä, sillä pohjukan oikeneminen ylöspäin vaatii enemmän voimaa. kuin tavallisessa heitossa.
Etuheitto aloitetaan juuri siiman oietessa suoraksi. Mikäli tässä vaiheessa jää aikailemaan, alkaa siima heti pudota ja etuheitto epäonnistuu. Pystysuoran takaheiton jälkeen on muutenkin vaikea saada kaunista pohjukkaa etuheittoon, sillä vavan liike jää varsin lyhyeksi.
Vapaa pitelevä käsi käännetään "normaaliin" asentoon, eli peukalo kädensijan yläpuolelle ja kela vavan alapuolelle ennen tavallisen etuheiton aloittamista. Vaillinaista takaheittoa seuraavan etuheiton siimapohjukka tuppaa helposti sulkeutumaan silmukaksi, joten tarkkaavaisuus kiihdytyksessä on poikaa.
|
