|
MIEROLAISEN SYNTY
tekijän muistiinpanoja
__________________
Veijo Meri määrittää "Sanojen synty" -teoksessaan sanan "miero" seuraavasti: pitäjä, kylä, seutu,
johdannainen sanasta mierolainen, venäjän sanasta mir,
joka tarkoittaa maailmaa, rauhaa, ihmiskuntaa ja kyläyhteisöä.
Itse olin ymmärtänyt sanan useampia miinusmerkkisiä mielleyhtymiä
sisältäväksi; kuvaamaan hahmoa, joka ei mahdu järjestäytyneen yhteiskunnan
raameihin. Näistä innostavien ristiriitojen syistä levyn otsake on tullut
valituksi, ja sen alle voin tekijänä määrittää kaiken, mitä levyllä kuuluu.
"Mierolainen" yrittää kertoa muun muassa uudelleen jakautuvasta
kotimaastamme, pienistä ja suurista ihmisistä (millä tahansa kriteereillä
mittaukset sitten suoritetaankaan), ihmisten ja eläinten arvosuhteista
toisiinsa, aikaamme määrittävistä peltilaatikoista ja kelloista, siitä
oletuksesta että vanhempien virheet toistuvat seuraavassa sukupolvessa,
rakkaudesta yksityisellä ja yleisemmälläkin tasolla, ihmisen
naurettavuudesta ja hetkittäisestä suuruudesta, katkeruudesta,
kostonhimosta, vapaudenkaipuusta, lain monimutkaisesta jakautumisesta ja
anteeksiannosta.
Olen jo pidempään elätellyt haavetta tehdä jotain sellaista, johon en
tarvitsisi kenenkään muun lupaa tai hyväksyvää elettä 11111k109l . Se johtuu siitä,
että olen tullut johtopäätökseen jossa taiteilijalla ei ole juuri muuta
kuin vapautensa. Se voi tarkoittaa myös vapautta nähdä nälkää tai vapautta
saada selkäänsä niin julkisesti kuin yksityiselläkin tasolla, mutta tahdon
tämän levyn myötä nähdä sen positiivisemmassa valossa; intomielenä tehdä
asiat juuri niin kuin siinä hetkessä on sattunut huvittamaan tehdä.
Miettimättä ´uraa´ tai ´katu-uskottavuutta´.
Tämä näkyy myös musiikin kylkimyyryläiseksi
tehdyssä kuvastossa, että kuuluu useissa taltioinnillisissa ratkaisuissa.
Jotkut laulut ovat muodoltaan huikentelevampia, toiset taas primitivismiä,
jollaista en ole ennen rohjennut tehdä kuin demotasolla. On vain tuntunut
siltä, että joissain tapauksissa kappaleella ei ole ollut varaa teknisesti
hienostelevaan äänikuvaan, toisissa se taas on ollut paremmin perusteltua.
Olen myös yrittänyt tarjota lisäassosiaation mahdollisuuksia pienten
runonkaltaisten kautta. Lauluntekemiseni on
yhdistelmä kuvasarjoja, musiikkifragmenttien maailma ja lauluteksti, josta
tulisi ilmentyä olennaisin päämäärä. Nyt päätin siivilöidä osan tuosta
materiaalista toisen painoksen oheiseksi.
"Mierolaisen" kaksi pakkausmuotoa ovat oma osansa tätä
järjettömyyttä, josta niin kovin pidän. Ei liene kovin viisasta pakata
levykokonaisuutta dvd-kanteen, kun tietää miten
vaivalloisesti levykauppiaat suhtautuvat erikoisempiin painosmalleihin. He
eivät yleisen väittämän mukaan saa niitä mahtumaan hyllyihinsä. Vaan miksi
piitata siitä? Sama koski musiikkiakin. Olen jo päässyt keikanjälkeisessä
tilanteessa puolustelemaan oikeuttani laulaa "Laki = laki"
-kappaletta, koska vanginvartijakuulijani luuli minun puolustavan ihmisen
oikeutta tehdä rikos. Ymmärsin tämän väärintulkitsemisien mahdollisuuden jo
aikaa sitten, mutta myös siitä on oltava piittaamatta.
Mitä teilläkään viime kädessä on? Uskon, että jos koette olevanne edes
jollain elämänne kaistaleella ´vapaita´, teillä on paljon.
Levy sai konkreettisen alkunsa, kun keksin kysyä Ville Kangasta tuottajuusyhteistyöhön. Olimme paria vuotta aiemmin
tehneet hänen "Suuri erehdys" -levylleen yhteisen kappaleen, ja
koska kyseinen levy oli yksi eniten kuuntelemiani, ajattelin yhteistyössä
piilevän mahdollisuuksia. Villen muassa tuli myös levyn äänittäjä ja
miksausinsinööri Seppo Santala. Tätä tietä levyn soittajistokin muotoutui monisäikeikseksi; esimerkiksi osaavaa harpunsoittajaa
ei löydy aivan joka kulmalta, mutta omien, ja etenkin Villen kontaktien
kautta saimme tarvittavat soittomiehet ja -naiset tarvittaviin tehtäviin.
Yleistä linjausta ei päätetty missään vaiheessa, sillä ainoat säännöt
koskivat levyn juonirakennetta, eivätkä nekään enää loppumetreillä täysin
päteneet, jos ne alkoivat liiaksi haittaamaan yleistä hyvää henkeä.
Nämä biot ovat yleensä jonkun muun kirjoittamia,
eikä niiden ylisanojen vuota monikaan usko, saati että useat lukijat
piittaisivat tästäkään mallista. Minua kuitenkin pyydettiin laatimaan
alustus kyseiselle aiheelle, ja tässä ovat olleet muutamat hajanaiset
mietteeni. Teidän ei tarvitse piitata tästä, mutta toivon että kuuntelette
itse levyn. Se on johdannainen sanasta mierolainen, venäjän sanasta mir, joka tarkoittaa maailmaa, rauhaa, ihmiskuntaa ja
kyläyhteisöä.
_____ _______ ______ ______________
Jarkko Martikainen
(s.1970)
on muun muassa
ollut mukana yhdeksällä YUP -albumilla soittavana, laulavana, sanoittavana
ja säveltävänä sekä kuvittavana osasena,
ohjannut yhden musiikkiaiheisen dokumentin otsikolla "Mikä on sun
taivas?",
kolumnoinut mm. uutislehti 100:n, Suomen
kuvalehteen ja Kirkko ja kaupunki -aviisiin,
tuottanut Trio Niskalaukausta ja Penniless
-yhtyettä,
saanut osalleen muutaman apurahan ja kultalevyn, Emma-pystin sekä
siivonnut Savonlinnan Sokosta ja kärrännyt potilaskansioita Oulun
yliopistollisen keskussairaalan kellareissa.
______________
MIEROLAINEN
Isäni elämä, teot ja kirjoitukset / Perkeleen peltilaatikot / Mäyriä ja
ihmisiä / Minä vien roskat pois / Ampukaa mut kuuhun / Itkuvirsikirjat /
Suunnaton laulu / Joulu on juhlista pahin / Laki = laki / Kello on paljon,
kulkekaa hiljaa / Pyhä jysäys / Ruudinkeksijät / Kaikki me kuolemme pian //
kappaleet tekijän, paitsi "Suunnaton laulu" -kappaleen sanoitus
J. Martikainen ja A.W. Yrjänä, sekä "Pyhä jysäys", jonka
sävelsivät J.Martikainen ja P.Tiainen.
ISÄNI ELÄMÄ, TEOT JA KIRJOITUKSET
Koska levyt yleensä ´potkaistaan´ käyntiin jollain kertosäeiskostetulla
kappaleella, tuntui mielenkiintoiselta kokeilulta avata tämä kertovammalla
laulelmalla. Suurmiehistä kirjoitetaan hyllykilometreittäin tutkimuksia,
heidän elämänsä valotetaan joka kulmasta kansalaisten opiskeltaviksi, mutta
millaisia olisivat näkymättömämpien hahmojen viiden minuutin mittaiset
elämäkerrat?
Tällaisesta kysymyksestä tapahtuu liikkeellelähtö, ja sivulauseessa
määrittynee myös kertojan, näkymättömän miehen pojan, elämä.
_________________
PERKELEEN PELTILAATIKOT
Eräs tuttavani vihaa syvästi jonkun toisen hänelle tarkoin määrittämiä
työaikoja, ja sellaisten ympäristöjen toista peikkoa; robottimaisuutta,
jota
työntekijältä odotetaan. Metaforana ja kiteytyksenä sellaiselle arjelle hän
kirosi "perkeleen peltilaatikot". Juuri tällainen viitekehys
tarvittiin
kyseisen laulun minähenkilölle, ja koska kappale
lienee ajatuksellisilta
lähtökohdiltaan negaatio, sille pyrittiin musiikkiympäristössä sovittamaan
soitinnuksellinen positio.
_________________
MÄYRIÄ JA IHMISIÄ
Ei tarvitse olla ruudinkeksijä käsittääkseen otsikon Steinbeck -muunnelman.
Miksi sitten "mäyriä"? Siksi, että esimerkiksi Tampere -
Helsinki -moottoritiellä, jos toki monella muullakin vilkkaasti
liikennöidyllä väylällä on ensisijaisesti kuolleita mäyriä enemmän kuin
viitsii laskea.
Luonnon ja ihmisen välinen epäsuhta tulee sitä kautta toistuvasti mieleen,
ja herättää pään ylle kysymyksiä, joihin on vaikea löytää vastauksia.
Jottei asian äärellä täysin happamoituisi, päätyy ongelmaa ratkomaan
komediallisin keinoin. Tämä on siis laulu, jonka lähtökohta on
valtasuhteet.
Musiikillisesti ei ole koskaan aiemmin tullut pyrittyä tämän lähemmäksi
Jethro Tullin akustisvetoista fragmenttiprogeilua.
Jokin sellainen tuntui
olevan aiheelle sopiva musiikillinen ympäristö.
________________
MINÄ VIEN ROSKAT POIS
Jos on romahtanut hierarkian pahnan pohjimmaiseksi, saattavat päiväunet
olla
suuruudeltaan tätä luokkaa.
Sovituksellisesti ´70 -luvusta muistuttavat torvet huvittavat lauluntekijää
kovin, ja äänittäjän peruste sille, että rummut kuulostavat juuri tältä,
oli
ettei tämän laulun kertojaäänellä ole enää varaa parempiin soundeihin. Tämä
oli paras äänittämisperuste, jonka olen kuullut pitkään aikaan.
_______________
AMPUKAA MUT KUUHUN
Ensimmäinen laulu tämän levyn puitteissa, jossa minähenkilön
etsintä kääntyy
ulkoisten tekijöiden puimisesta itseen päin. Pop-musiikissa usein, ehkä
eniten käytetty väittämähän on, että rakkaudessa on vastaus. "Ehkä
siinä on
vastaus minullekin", miettii kertoja. Otsake on otettu uusiokäyttöön
toiselta toisaalle kaipaavalta ja rauhaa etsivältä hahmolta, eli Juhan af
Grannilta.
Näin primitiivistä balladia ei kai sopinut toisin taltioida. Ainakin
taltiointihetkellä tuntui siltä.
__________________
ITKUVIRSIKIRJAT
Toisia lauluja pitää hieman hävetä. Useimmiten se johtuu liiallisesta
henkilökohtaisuudesta kappaleen jollakin tasolla, ja jos tähän yhdistetään
menneisyys, jossa on ensisijaisesti tehnyt niin aggressiivista materiaalia
kuin on vain kuinkaan aikaan saattanut saada, jää tällainen laulu helposti
laatikkoon.
"Itkuvirsikirjat" tulivat kuitenkin mukaan, sillä pyrkimys kuvata
suomalaista kansanluonnetta, tai ainakin omaa sellaistaan, ei tuntunutkaan
typerämmältä, kun asiaa oli hetkisen miettinyt. Ja mikä parasta, levyn
kertojan hahmo saa mahdollisuuden laventua, että levyn massiivisin
instrumentaalimaailma on tässä.
___________________
SUUNNATON LAULU
Tämän sävellysprosessi pyrki tavoittamaan edes jotain David Bowien "Hunky
dory" -levyn sävystä. Tekstinrakennus taas
sai alkunsa A.W. Yrjänän kanssa
tekemistämme parista laulusta, jotka esitettiin siinä muodossa ensimmäisen
ja viimeisen kerran Tavastian elonkorjuujuhlilla 2003. Yrjänän kertosäe jäi
miellyttämään ja vaivaamaan, ja sen ympärille halusin rakentaa uuden
miljöön
ja hahmot. Itämaiset viisaathan ovat tavanneet omistaa vain päällään olevat
vaatteet, ja ryysyläishahmojen yhdisteleminen meidän horjahtaneittemme
hahmoihin kiehtoi. Rap-uranuurtaja Paleface sanoi
Tavastialla kyseisen
laulun ensiversion kuullessaan, että hän tahtoo tehdä siitä remiksauksen.
Nähtäväksi jää, miten käy.
______________
JOULU ON JUHLISTA PAHIN
Joululaulut ovat mielenkiintoisia jo siksi, että vaikka joulua perhejuhlana
ja hiljentymisen aikana hellitäänkin, voi samaan aikaan miettiä, millaista
on niillä, joilla ei ole perhettä, kotia, varallisuutta yhteenkään lahjaan
tai kaikkea tuota yhdessä. Millainen joulu silloin on?
En tahtonut kuitenkaan tehdä laulun minähenkilöstä
ruikuttavaa hahmoa, vaan
selviytyjän, joka toimeliaisuudella ja lakia olosuhteisiinsa nähden
vapaasti
tulkiten ottaa joulustaan irti sen minkä saa.
________________
LAKI = LAKI
Rikosta seuraa rangaistus. Levyn soitto-osuuksista suuresti huolehtinut ja
mm. Hedningarna -Tellun
kanssa rutkasti yhteistyötä tehnyt Ville Kangas on
oikea mies järjestämään kansanmusiikkipunkkia. Kappaleen luonne oli
lähtöjäänkin primitiivistä halonhakkuuta; miltei kuplettimusiikkia, joka
perustuu kertojan erittäin subjektiiviseen näkökulmaan tapahtumien kulusta,
ja yksinkertaiseen musiikki-ympäristöön, jonka maksimimitta lienee 3
minuuttia. Nämä raamit tulivat käytetyiksi. Tässä kappaleessa
Santala-Kangas -kaksikko soittaa taiteilijan
pyynnöstä ovia.
________________
KELLO ON PALJON, KULKEKAA HILJAA
Balladi, jollaisia on varmastikin ollut olemassa aina. Tematiikka on
uskoakseni peräisin pakkotyöläisten puuvillapelloilla laulamista
spirituaalisista lauluista, joissa haikaillaan
vapauden perään, ja
syystäkin.
Tässä on siis tietoinen yritys säveltää ja sanoittaa kokoon jotain
sellaista, jota maailmassa on aina ollut, ja tulee varmasti olemaankin.
Jotta yksinkertaisuus olisi kauneutta myös toteutuksessa, jäi
alkuperäisestä
sovitusideoinnista jäljelle vain Tommi Vikstenin kitaransoitto. Jonka
pyysin
soittamaan siitä syystä että hän ymmärtää paremmin kappaleen lähtökohtia ja
historiaa kuin tekijä itse.
_________________
PYHÄ JYSÄYS
Jos ihminen ymmärtää oman pienuutensa itseään ympäröiviin voimiin nähden,
millä nimellä niitä milloinkin kutsutaankaan, hän voinee elää elämäänsä
edes
hieman rauhallisemmin mielin kuin ilman tuota ymmärrystä.
Pienuuden tunnustamisesta esimerkiksi "Pyhän jysäyksen" edessä
ehdin
(säveltäjätoverini Petri Tiaisen keralla ) ruotimaan jo aikapäivää sitten,
mutta päivitin kappaletta tämän levyn tarkoituksiin.
Koska Pyhä jysäys on Pyhä, kappaleeseen haluttiin taivaallinen soitin, eli
harppu, ja rukous, jota en kuitenkaan tohtinut liitettävän kansilehtiin.
Ehkä rukouksen muoto on kuitenkin jollekulle pyhä, edelleen.
__________________
RUUDINKEKSIJÄT
Tästä ei voi ( eikä haluakaan ) sanoa paljoa; mutta ehkä sen verran
kuitenkin, että jos jonkun laulun kautta on halunnut kyetä nauramaan
itselleen, niin ainakin tämän. Musiikin sovittamisessa onkin siksi mukana
mm. 3 pienoiskuunnelmaa, jotka soivat yhtäaikaisesti, perkussiotaidetta,
johon uskaltautui jopa lauluntekijä itsekin vaikkei osaakaan soittaa
perkussioita sekä yleistä, tarkoituksellista
liioittelua niin sovituksen
kuin laulun itsensäkin suhteen.
__________________
KAIKKI ME KUOLEMME PIAN
Yhdellä mikrofonilla taltioitu yksi otto, jota ei voinut sen koommin
´parannella´. Syy sellaiseen saattaa selvitä laulua kuuntelemalla.
Tällaisiakin kappaleita on ainakin ajatus- ja sävelkulkutasolla ollut
varmasti vähintäänkin sadan vuoden perimällä, mutta jostain oudosta syystä
tämän julkaiseminen tuntui tärkeämmältä kuin jonkun ´oikean´ kappaleen.
Eräällä verrattomalla kirjailijalla oli tapana sanoa viimeisinä
vuosikymmeninään joka aamu omalle peilikuvalleen: "Muista, että sinä
kuolet
pian". Hän uskoi, että sitä myötä hän tekisi päivän aikana parempia
tekoja
läheisilleen, koska ei unohtaisi sitä, mikä elämässä mitään merkitsee.
___________________
|
