PENSASMUSTIKAN VILJELY

PENSASMUSTIKAN VILJELY

Pensasmustikan alkuperä on Pohjois- Amerikassa. Pensasmustikat kuuluvat kanervaskasvien heimoon ja puolukoiden sukuun (Vaccinium), kuuluvat marjat: iso- ja pikkukarpalo, puolukka, juolukka ja mustikka, joista eniten se muistuttaa ehkä juolukkaa (Vaccinium uliginosum L.) ja mustikkaa (Vaccinium myrtillus L.). Pensasmustikalla tarkoitetaan yleensä amerikkalaisia Vaccinium corymbosum -lajin viljelyyn otettuja kantoja. Suomessa pensasmustikkaa on jalostettu Piikkiössä, jossa amerikkalaisia pensasmustikkalajikkeita on risteytetty juolukan kanssa, ja näin sa 15115h713p atuja risteytyksiä edelleen pensasmustikan kanssa. Suomalaisia 'pensasmustikoiden' lajikeryhmää voidaankin kutsua tarhamustikoiksi tai tarhapensasmustikoiksi (Vaccinium. angustifolium-ryhmä). Ensimmäiset Amerikkalaiset korkeakasvuiset mustikkalajikkeet tulivat Piikkiöön jo 1940- luvulla.

Pensasmustikat on lajiteltu kolmeen kokoluokkaan:

varpumustikat, korkeus yli 150 cm

puolikorkeat, korkeus 50-150 cm

matalat ns. varpumustikat, korkeus 10-30 cm

Pensasmustikat ovat lajeiltaan kylmänarkoja. Niistä vain korkeakasvuiset pensasmustikat menestyvätkin eteläisessä Suomessa, kotimaiset tarhamustikat samoin kuin matalakasvuiset pensasmustikat menestyvät pohjoisemmassa osassa Suomea. Ensimmäiset Suomessa jalostetut lajikkeet talvehtivat ja tuottavat satoa pääasiasssa vain eteläisimmässä Suomessa. Pensasmustikoiden on todettu kasvavan ainakin IV vyöhykkeelle saakka.

Pensasmustikat vaativat kypsyäkseen kasvukauden tehoisaksi lämpösummaksi 900 -1100 astetta, tarhamustikat 850-900 astetta. Kypsymisen jälkeen lämpösummaa pitää kertyä vielä 100-150 astetta, että pensaat ehtivät kehittää uudet kukka-aiheet ja talveentua kunnolla. Sadon kypsyessä esiintyvät hallat tuhoavat helposti sadon, ja pensasmustikan kasvupaikan tulisi olla pienilmastoltaan suotuisa: lämmin, tuulilta suojainen, aurinkoinen ja päivänpuolelle loivasti viettävä rinne on ihanteellinen. Pellon salaojituksen tulee myös olla kunnossa, koska pensasmustikan juuristo ei kestä seisovaa vettä, vaan tukehtuu helposti. Talvella paksu lumipeite suojaa pensasmustikkaa.

Viljelmän perustaminen

Pensasmustikka vaatii happaman maan (pH 3,8 - 5,5) ja parhaiten se kasvaa kevyillä, humusrikkailla kivennäismailla, esim. hietamaassa. Perustettaessa viljelmä jäykemmälle pelto- tai puutarhamaalle, pitää maata parantaa pensasmustikalle sopivaksi sekoittamalla siihen hapanta turvetta. Jäykkä ja tiivis savimaa ei sovi pensasmustikan viljelyyn lainkaan. Happamuudesta on huolehdittava myös jatkossakin vuosittaisella turvelisäyksellä ja oikeilla lannoitteilla.

Monivuotiset rikkakasvit on hävitettävä suunnitellun tarhan paikalta ennen viljelmän perustamista. Yksivuotisten rikkakasvien torjumiseksi pensasmustikat istutetaan muovilla, kankaalla tai jollakin orgaanisella katteella katettuun kohopenkkiin. Musta muovi tai kangas sopii pohjoisiin oloihin parhaiten sen lämpöä lisäävän vaikutuksen vuoksi. Sopiva istutustiheys on 1- 1,5m ja riviväli 2- 3m. Liian tiheään istutetut taimet voivat vahingoittua kun viljelmällä liikutaan, kukkasilmujen kehittyminen heikkenee liian vähäisen valon vuoksi. Istutus tehdään mieluiten keväällä tai viimeistään ennen elokuun puoliväliä, että taimet ehtivät juurtua ja tuleentua ennen talvea. Useita lajikkeita voi istuttaa samaan peltoon, sillä ristipölytys aikaistaa marjojen kypsymistä ja lisää sadon määrää.Pensasmustikkaviljelmä tulee myös aidata, koska versot ovat erittäin hyvin hirville ja jäniksille maistuvaa ravintoa.

Pensasmustikkaviljelmän perustaminen on kallista ja myytäväksi satoa tulee vasta neljäntenä vuonna istutuksesta. Toisaalta hyvin menestyvä tarha voi tuottaa satoa jopa parikymmentä vuotta. Laskelmien mukaan pensasmustikkaviljelmä maksaa itsensä takaisin 6. vuonna istutuksesta. Talvivauriot ovat kuitenkin pohjoisessa viljeltäessä suuri riski. Pensasmustikan hinnanlasku voi myös uhata ammattimaisen viljelyn kannattavuutta.

Viljelmän perustamisen kustannuksia lisää myös pensasmustikan kasvupaikkavaatimukset. Peltomaa vaatii yleensä parannustoimenpiteitä, esim. happaman, kalkitsemattoman turpeen lisäämistä jotta pensasmustikka kasvaisi siinä hyvin.

Lisäys

Pensasmustikkaa lisätään ruohomaisista kesäpistokkaista ja niitä voidaan ottaa kesällä ja talvella. Suomessa lisäys tehdään pääasiassa mikrolisäämällä, silloin taimet ovat tasalaatuisia ja satoisia. Viljelijälle usein paras vaihtoehto onkin taimien hankkiminen taimikasvattajilta.

Lajikkeet

Pensas- ja tarhamustikasta on saatavilla runsaasti eri lajikkeita. Suomessa viljellään kotimaisten lajikkeiden lisäksi lähinnä Pohjois-Amerikassa jalostettuja lajikkeita. Pohjoisamerikkalaisista 'Northblue' ja 'Northcountry' voisivat menestyä lämpimillä paikoilla. 'Northblue' kasvaa korkeutta 50-80 cm ja leveyttä n. 1 m ja sen marjat ovat suurikokoisia, 1-2 g. 'Northcountry' kasvaa 50-60 cm korkeaksi ja noin metrin levyiseksi, marjat ovat keskikokoisia.

Eri pensasmustikkalajikkeiden marjoja: 'North Country' (vas.), 'North Blue' ja oikeanpuolimmaisessa 'Aino' & 'Alvar' sekaisin.

Peruslannoitus

Peruslannoitukseen on syytä käyttää kalkitsemattomia lannoitteita, esim. ammoniumpohjaisia typpilannoitteita tai ureaa, kaliumsulfaattia ja superfosfaattia. Jos käytetään yksiravinteisia lannoitteita, tulee hivenlannoitus muistaa tehdä erikseen hivenlannoitteilla maan hivenravinnepitoisuuksien perusteella. Erityisesti boori ja rauta ovat pensasmustikalle tärkeitä. Eloperäiset lannoitteet soveltuvat pensasmustikalle myös hyvin, koska ravinteet liukenevat niistä hitaasti ja maan orgaanisen aineksen lisääminen parantaa pensasmustikan menestymismahdollisuuksia. Nitraatteja ja klorideja sisältäviä lannoitteita pensasmustikalla tulee välttää. Kasvualustan optimaalinen pH on 4,5 - 5. Pensasmustikoiden kasvu ja kehitys kärsii, mikäli maan pH on korkeampi kuin 5,8.

Hoito kasvukaudella

Kastelu

Pensasmustikan juuristo on suppea ja kasvaa maan pinnassa. Tämän vuoksi kastelu on hyvän kasvun ja sadontuoton edellytys. Juuristo ei kuitenkaan siedä seisovaa vettä ja maan tulee pysyä riittävän ilmavana. Pensasmustikalle sopii erityisen hyvin tihkukastelu, jolla voidaan pitää pienin kasteluin maan pintakerros tasaisen kosteana. Kastelutarve voidaan määrittää tensiometrin avulla. Pensasmustikka saa vettä parhaiten tensiometrilukeman ollessa 20-40 kilopascalia. Myös lisälannoitus onnistuu hyvin tihkukastelulla. Syyskesällä liikaa kastelua tulee kuitenkin välttää, koska juuristoon jäävä vesi voi heikentää pensasmustikan talvehtimista.

Lannoitus

Pensasmustikkaa voidaan lannoittaa kasvukaudella helpoiten tihkukastelun mukana annettavalla liuoslannoitteella, mutta lannoituksen suhteen pensasmustika on kuitenkin melko vaatimaton. Tähän on olemassa erityisesti pensasmustikalle tarkoitettu, hapan lannoite. Jos kasvupaikalle on lisätty turvetta, niin viljelmä ei tarvitse ainakaan kahtena tai kolmena ensimmäisenä vuotena lisätyppeä.Pensasmustikan ravinnetarve lisääntyy pensaan koon ja sadontuoton kasvaessa. Alkuvuosina lannoitustarve on vähäinen, mikäli peruslannoitusvaiheessa maan ravinnetila on saatettu pensasmustikalle sopivalle tasolle. Pienille taimille saa antaa lannoitetta yhden teelusikallisen verran, suuremmille taimille ruokalusikallinen ja täysikokoisille pensaille kukkurallinen ruokalusikallinen lannoitetta 1- 2 kertaa keväällä. Lannoitus kannattaa antaa jaettuna ja sen kanssa kannattaa olla varovainen, koska pensasmustikan ravinnetarve ei ole erityisen suuri ja etenkin liian runsas typpilannoitus aiheuttaa ylirehevää kasvua vähentäen kukkimista ja marjontaa sekä heikentää pensasmustikan talvehtimista.

Rikkatorjunta

Käytettäessä katetta siemenrikoista ei tule juuri ongelmaa. Yleensä on kuitenkin aina tarpeen kitkeä istutusaukkoihin kasvavat rikkaruohot. Nurmetettuja rivivälejä tulee pitää lyhyenä leikkaamalla niitä säännöllisesti. Heinämäisten rikkakasvien torjuntaan voi käyttää myös Targa Super 5 SC -herbisidiä. Riviväleistä tai katteen reunoilta rikkoja voi myös torjua glyfosaatilla, mutta tällöin tulee olla erittäin varovainen, ettei pensasmustikka vioitu.

Leikkaus

Istutusvaiheessa pensasmustikkaa voidaan typistää haaromisen edistämiseksi. Seuraavina vuosina typistetään voimakkaasti kasvavat yksittäiset versot niin ikään haaromisen edistämiseksi. Jos pensasmustikka kukkii voimakkaasti ensimmäisinä vuosina, kukkien poistaminen versoja typistämällä edistää pensasmustikan kasvua. Nuoren satoikäisen kasvuston leikkaustarve on vähäinen: poistetaan vain vioittuneet, versotaudin saastuttamat ja voimakkaasti sivulle lamoavat oksat. Nuorennusleikkauksia pensasmustikalla aletaan tehdä, kun ne ovat noin 5-8- vuotiaita.Vanhimmista versoista poistetaan vuosittain 1-2, jolloin pensas tekee jatkuvasti uusia sadontuottokykyisiä versoja. Pensasta myös yritetään pitää avoimina, jotta marjat kypsyisivät tasaisesti. Paras leikkuuajankohta on kevät tai alkukesä.

Tauti- ja tuholaistorjunta

Suomessa pensasmustikalla on havaittu laikkutautia ja versosyöpää. Mustikan versosyöpä, Fusicoccum putrefaciens -sienen aiheuttama versotauti voi vahingoittaa mustikkaa etenkin erittäin lämpiminä vuosina. Tauti ilmenee toisen vuoden versoihin syntyvinä punertavina laikkuina, jotka suurenevat ja lopuksi kuihduttavat verson. Taudin leviämistä ehkäistään poistamalla sairastuneet versot ja hävittämällä ne polttamalla. Laikkutaudissa lehtiin tulee ruskeita laikkuja ja kun tauti etenee niin lehdet voivat varista maahan. Sienitauti ei tapa kasvia, mutta häiritsee kasvin ravinnonottokykyä. Torjuntaan auttaa haravoimalla keväällä kuivuneet lehdet pois kasvin juurelta ja polttamalla ne. pelloilla voi olla monenlaisia tuhoeläimiä, jotka voivat vahingoittaa kasvia. Sellaisia mm. kirvat, toukat, etenat ja kuoriaiset. Lisäksi rastaat voivat himoita marjoja, joten viljelmä kannattaa suojata rastasverkoilla.

Tuhoeläimistä versoja syövät nisäkkäät tulee torjua aitaamalla tarha. Myyrät voivat syödä nuoria versoja, mutta vanhemmilla pensailla tuhoja myyrien taholta ei juuri ole havaittu. Linnut voivat myös aiheuttaa vahinkoa päästessään pensasmustikkaviljelmän kimppuun. Tuhohyönteisistä lähinnä korvakärsäkkään on havaittu vahingoittavan pensasmustikkaa. Pensasmustikalle hyväksyttyjä tuholaisten torjunta-aineita ei ole, mutta puutarhan yleistorjunta-aineiden (pyretriini ja malationi) käyttö on mahdollista.

Sadonkorjuu

Pensasmustikan sato kypsyy lajikkeesta riippuen heinäkuun lopulta elo-syyskuulle. Marjasato ei kypsy aivan tasaisesti, vaan samalta alueelta voidaan kerätä marjat 2-3 kertaa. Marja myös säilyy hyvin pensaassa, kypsyttyäänkin jopa muutamia viikkoja. Pensasmustikalla on suurikokoinen ja helposti poimittava marja, käsinpoiminnassa korjuunopeus voi olla n. 10 litraa tunnissa. Onnistuneelta pensasmustikkaviljelmältä voidaan saada satoa 4. vuonna istutuksesta esim. 2000 kg/ha, kuudentena vuonna ja sen jälkeen 3 000 - 10 000 kg/ha sääoloista ym. riippuen.  

Marjan laatu ja käyttö

Sokereita pensasmustikassa on enemmän kuin mitä luonnonmustikoissa. Pensasmustikkaa käytetään pääosin tuoreena rasiamarjana. Siihen se sopiikin hyvin, koska marja ei homehdu helposti. Tuore marja säilyy hyvänä viikosta kymmeneen päivään varastoituna 2-4 °C lämpötilassa ja 80-85 % ilmankosteudessa. Marjan säilyy pidempääkin, jopa 3 viikkoa, laadun kärsimättä, mikäli lähtölaatu on hyvä ja kylmävarastointi tehdään oikein pakattuna.. Marjaa voidaan myös pakastaa, eikä se menetä muotoaan tai makuaan pakastuksessa. Marjan laatu ei heikkene pitkänkään (9-12 kk) pakkasvarastoinnin aikana. Pensasmustikoissa C- vitamiinia on melko vähän, noin 20 mg/100g, mutta luonnonmustikalla sitä on vielä vähemmän. Tuorekäytön lisäksi pensasmustikkaa leipomo- ja konditoriatuotteissa. Marja soveltuu myös hilloksi, mehuksi, marjapiirakkaan tai viiniksi. Marjan vähähappoisuuden vuoksi hilloksi tai marjapiirakaksi valmistettaessa pensasmustikan sekaan kannattaa laittaa jonkin verran muita, happoisempia marjoja. Viinin valmistuksessa pensasmustikan lajikkeilla on eroja ja kaikki eivät siihen sovellu. 'Alvar' sopii parhaiten viinin valmistukseen.

LÄHTEET:  Erikoismarjanviljely- kirja, Alajärven Ammatti-instituutti

www.marjamaa.fi