Istun huoneen pimeässä,
aatoksissa synkimmissä jaksa en.
Ohitseni paljon kulkee,
ovet avaan jällen suljen itkien.
Sydämessä toive palaa, 19119s185t
odottaa ja hiljaa halaa rakkauteen.
Luonani on Hän nyt juuri,
joka kantaa tuskan muurit murtaen.
Sä luokseni jää kun ilta saa
ja varjot peittää huoneeni mun.
Sä luokseni jää kun yksin mä oon,
sydämin niin taakoitetuin.
Sä murtaa voit jään
sä elämään saat lämpimään
ja murheeni pois kuljettaa armosi sun.
Elämäni tuskan takaa
ääni kuuluu varma vakaa lämpöinen.
Vaikka myrskysi on suuri
auttaa voin sua tässä juuri siunaten.
Ohjaan sua elämässä
pimeässä myrskysäässä vaalien.
Ystävä on luonas silloin,
kun mua tarviit missä milloin kantaen
|
